Velanmaksuja

Aina välillä kertyy kiitollisuudenvelkaa ihmisille. Olen viime aikoina hoidellut pois muutamia kiitollisuudenvelkoja tai ainakin keventänyt omaatuntoani koruilla. (Tiedoksi niille, jotka ovat sitä mieltä, että olen kiitollisuudenvelassa myös heille: lista ei vielä likikään ruksittu.)

Postitse on lähtenyt pari korusettiä: peruskauraa, mutta ihan maistuvaa sellaista.

Kambabajaspissetti

Kambabajaspiksia ja swaron helmiä. Setti on tummanvihreä, muttei aivan yhtä tumma kuin kuvansa.

Vaalea setti

Vaaleampia sävyjä, täysin riskiheitto ystävälle, jota en ole nähnyt puoleen ikuisuuteen. Voi olla, että värit eivät ole yhtään mieleen, ja saattaa olla, että hän haluaisi pidemmänmallisen rannekorun. Mutta elimoidaan riskitekijät ja jätetään huomiotta vastaanottajan mieltymykset: minä olin kiviyhdistelmään tyytyväinen.

Lisäksi on toimitettu korvakoruja sekä liuta koruja sukulaiselle. Hän muun muassa toivoi saavansa isoista, tummanpuhuvista ametistimöllyköistä korvakorut. No ei tullut korvakoruja, mutta ei sentään ihan tuluskukkaroakaan.

Ametistisetti

Koska mollukoita oli kaksi, tein kaksi settiä. Toinen lähtee vapaille markkinoille.

Yksi vastaus merkintään “Velanmaksuja”

  1. Siis upeita! Toi keskimmäinen setti saa mut jotenkin ajattelemaan lintujen munia. Siis pikkulintujen. Helmiä on siis tuonkinvärisiä. Kyllä vastaanottajat varmasti pitävät lahjoistaan.

Haluaisin sanoa, että...