Turhanpäiväistä

Pakkanen laski parinkymmenen huiteille — vai pitäisikö sanoa, että lämpötila kohosi? –, ja kävimme lasten kanssa ruokaostoksilla. Ruokakaapit oli saatu jo tyhjättyä, ja monista harvakseltaan täyttöä vaativista purnukoista, kuten myslistä, näkyi jo pohja. Oli kassikaupalla ostettavaa.

Siinä kasseja autoon survoessani tuumin, että tämä on yksi niistä tyhjänpäiväisistä arkisista asioista, joiden tekeminen tuntuu aivan turhalta. Ensin lapan tavaraa kärryn täyteen, sitten tyhjennän kärryt liukuhihnalle. Tämän jälkeen pussitan ostokset, heivaan kassit takaisin kärryihin, työnnän kärryt ison parkkipaikan toiselle puolelle auton luo, nostelen pussit autoon, vien kärryt takaisin, kävelen jälleen läpi parkkipaikan auton luokse, ajan kotiin, kannan kaikki pussit autosta sisälle, tyhjennän pussit ja asettelen ostokset kappeihin. Ja mitä varten? Jotta muutaman päivän päästä maito olisi taas lopussa, viimeiset leivänkyrsät kivikovia ja kaurahiutaleet taas kerran kaikki. Pakko mennä kauppaan, taas.

Minusta on kiva nähdä kätteni jälki, oli se sitten käsitöissä, siivoamisessa tai vaikka kaappien täyttämisessä kauppareissun jälkeen. Minusta ei ole mukavaa huomata, että kätteni jälki katoaa saman tien. On aivan turhanpäiväistä käyttää päiv(i)ä siihen, että talossa kaikki lelut ovat paikallaan, kirjat nätisti hyllyssä, lattiat roskattomina, pöydät tyhjennettyinä ja laatikot ja kaapit ojennuksessa, kun siisteyttä ehtii ihailemaan arviolta kolme varttia. Sen jälkeen tavarat alkavat kuin varkain hivuttautua takaisin iloiseen kaaokseen.

Yhtä turhanpäiväiseltä tuntuu pyykkien viikkaaminen kaappiin. Koskaan ei tule sitä hetkeä, että kaikki vaatteet ja lakanat olisivat kauniisti hyllyillä, koska aina on epämääräinen kasa pestävää pyykkiä ja aina löytyy naruilta vaatetta kuivumasta. (Ei, silittämistä en koskaan edes harkitse, paitsi siisteimille paitapuseroille, joita tarvitsen noin kerran kahdessa vuodessa.)

Aivan olematonta on myös ruoanlaitto. Kun sapuskan on saanut valmiiksi, se syödään, ja lopputuloksena on vain kasa likaisia astioita ja ruoantähteitä, jotka homehtuvat jääkaappiin.

Antoisaa on ommella tyttärelle housut, vaihtaa makuuhuoneen verhot, teettää digikuvia paperikuviksi tai työstää uusi koreografia. Niissä kätteni jälki näkyy — ja pysyy.

Yksi vastaus merkintään “Turhanpäiväistä”

  1. Ymmärrän pointtisi.

Haluaisin sanoa, että...