Kroppaa kolottaa

Olin eilen pitämässä kaksi parituntista disco oriental -pläjäystä. Kuntoni ei voi olla aivan surkea, kun jaksoin riehua yhteensä neljä tuntia, mutta ei se häävikään ole: reilun kuusituntisen työpäivän jälkeen olin aivan puhki ja lihaksia kolotti. Kunnon venyttely olisi illalla tehnyt terää, mutta jämähdin sitten nojatuoliin viimeistelemään Alhenan nuubialaishuivien helmikoristeita.

Kolotus ja väsymys taisi pitkälti olla nestevajauksen ja matalan verensokerin yhteisvaikutusta, koska illan tankattuani nestettä ja sopivasti sapuskaa olo koheni kummasti. Tänä aamuna nouseminen ei ollut edes erityisen tuskaista, vaikka venyttely jäikin kevyeksi.

Hiihtolomaviikolla tuli tehtyä kosmeettista pintajärjestelyä (viikattua muutama koneellinen pyykkiä vaatehuoneen hyllyille). Uusi nelisatalitrainen akvaariokin siirtyi jo suhteellisen lähelle lopullista sijoituspaikkaansa. Hyvä niin, mutta moni asia odottaa silti järjestäjää.

Yksi niistä on koreografiamapistoni. Koreografioita on kertynyt vuosien mittaan lukemattomia, niin kursseilla opittuja kuin omia. Olen tallettanut koreografiapaperit ynnä tekniikkamuistinpanoja neljään repäisykansioon, mutta ne painavat hervottomasti eikä kaikkia jaksa kantaa mukana. Mukana kulkevat työn alla olevien koreografioiden paperit, mutta jos mieleen tulee tarkistaa jostain muusta koreografiasta yksityiskohtia, niin tarvittavat paperit ovat aina kotona olevissa kansioissa. Siinä olisi työmaata, kun yrittäisi saada jotain tolkkua koreografiakansioiden antiin.

Tämän päivän ohjelmassa on muutaman koreografian muistiinpanojen kirjoittaminen oppilaille. Monet niistä lykkäytyvät viime tippaan siltä varalta, että haluan tehdä muutoksia koreografiaan. Ehkä olisi kuitenkin parempi antaa koreografiarunko paperilla mahdollisimman aikaisin, jotta oppilailla olisi tukea, minkä kanssa treenata. Ehkä.

Haluaisin sanoa, että...