Hukassa

Ajattelin olla toimelias ja saada muutaman tilaustyön ojennukseen tänä iltana sen jälkeen, kun katras siirtyi laskemaan lampaita.

Kaikki sujui loistavasti ensimmäiset kolme ja puoli minuuttia, joiden aikana otin laatikosta ensimmäiset tarpeet esille. Mittasin oikean mittaisen pätkän, hamuilin saksia ja…

…totesin, että sakset eivät olekaan siinä, missä niiden pitäisi olla. Pikainen silmäys: ei mailla halmeilla. Vilkuilua ympäriinsä: ei näy.

Systemaattisemman etsinnän aika. Keittiö – ei pöydällä, työtasoilla, laatikoissa eikä vähemmän epätodennäköisissäkään paikoissa. Olohuone – ei lattiatasoilla, pöytätasoilla eikä tuoleissa (varjele, jos joku olisi ne sinne siirtänyt!). Kävin jopa vilkaisemassa työhuoneessani, jonne ne sakset eivät missään nimessä kuulu, mutta ei niitä sielläkään näkynyt.

Vaeltelin ympäriinsä, etsin järkevistä ja järjettömistä paikoista, kunnes reilun puolen tunnin jälkeen oli pakko luovuttaa. Käytin saksia, joilla leikkaaminen on hankalaa, mutta leikkaantui sentään.

***

Sitten oli aika ryhtyä vääntämään hopealankaa spiraaliksi. Juuri se puikko, jonka ympärille olisin lanka vevannut, oli – aivan oikein! – hukkateillä. Ei siellä, missä luulin sen olevan; ei siellä, missä se olisi voinut olla; ei edes siellä, minne se ei oikein kuuluisi.

Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että tämä ilta ei ole yhtä tuottelias kuin toivoin sen olevan.

Yksi vastaus merkintään “Hukassa”

  1. Ilmeisesti ne eivät olleet hukassa tässä taannoin – onnekseni!

Haluaisin sanoa, että...