Sormiharjoituksia

Tänään oli harmaa päivä, pikkupakkanen, lunta maassa. Ei nyt aivan täydellinen päivä, mutta viimeaikaiseen verrattuna talvinen.

Kaipaan Pohjois-Suomen talvien kaamosta, sitä aikaa, jolloin aurinko ei nouse ja päivisin on sinistä hämärää. Minua ei vaivaa päivien lyhyys – kunhan vain on lunta – eikä valon puute. Enemmän vaivaa liika valo: aurinkoiset talvipäivät kuuluvat maaliskuuhun, ei keskitalveen.

Kaamoshan ei ole oikeasti pimeää, ei sellaista pimeyttä, mitä täällä etelämpänä on syksyllä, kun märkä maa imee jokaisen valonsäteen. Kaamosaikaan valkoinen lumi heijastaa kaiken valon. Ei tähtikirkkaina pakkasöinä, kenties kuun valossa ole pimeää, ei edes siellä, minne katuvalot eivät yllä.

***

Aasinsilta vie – uskoisitteko tätä – lapsuusmuistoihin. Olen aikoinani opetellut kauniin, kauniin joululaulun, jonka nimi on Jouluyönä. (Voitteko uskoa tätäkään: melodian lisäksi olen opetellut myös alttoäänen.) Sanat on tehnyt Sanni Kotiranta ja sävellyksen sodankyläläinen Jouko Tekoniemi.

Alla loisteen tähtien
hiljenee juhlaan maa.
On valo yllä pimeyden,
kelloja vain kuunnelkaa.
Luokse jään ja hankien
joulu nyt tulla saa.

Tätä laulua olen laulellut harva se joulu, vaikkei sitä joulun ajan vakio-opuksessani Suuressa joululaulukirjassa olekaan. Nuotit löytyvät laulukirjoista Lapinlasten laulukirja (1985) sekä Uusi lapinlasten laulukirja (1991).

Tuleepa nuotteja katsellessa mieleen, että joutaisin transponoimaan kappaleen sopraanon äänialalta sävelkorkeudelle, joka sopii paremmin kontra-altolle. Kvarttia alempaa olisi aivan passeli. Es-duuri on viheliäinen sävellaji transponoida lennosta.

hakusanoja kaamos, talvi
| 1 kommentti »