Mähkäilyä

Viime jouluna ostin lamosalalin. Se kukoisti niin kauan kun muistin kastella sitä likimain joka päivä, mutta maaliskuun tietämillä se heitti henkensä, kun meni viikko kastelemati.

Nyt minulla on lamosalaleja kaksi: toinen lahjana saatu, toinen itse hankittu. Toistaiseksi kumpikin elossa. Keep your fingers crossed.

Viime viikolla oli lopultakin lähikaupan joulukukkamyynti avattu. Pääasiassa tarjoiltiin joulutähteä (ei meille, kiitos!), amarylliksia (ei inspiroi) ja hyasintteja (ei vielä). Mukaan tarttui siis vain yksi isohko sypressi sekä pienen pieni mähkä.

Mähkä on kaikkinensa lievä arvoitus. Googlauksen mukaan sen saattaa saada pidettyä hengissä pyhien yli. Hankkimaani mähkään on pistetty jokin joulukoristehärpäke päälle, joten joulun jälkeen se on varmaan parempi napsaista pois. Sitten sitä voisi kasvatella kuten viherkasvia ikään.

Valitettavasti myös mähkästä kantautuu sellaista viestiä, että se kaipaa paljon vettä. Ehkä nämä imukykyiset kasvit täytyy delegoida jälkikasvun kasteltaviksi.

***

Joululaulujen tematiikka on suhteellisen suppea – hengelliset keskittyvät Jeesuksen syntymään, vähemmän hengelliset joulutunnelmiin ja lastenlaulut tonttuihin, joulupukkiin ja lahjoihin.

Ei kai siis ole ihme, että kun lauloimme lapsen kanssa laulua Lapsi on syntynyt (keskiaikainen joululaulu), erehdyin luulemaan, että laulan kappaletta On lapsi syntynyt meille (Tiernapojista).

Ensiksimainittu alkaa näin:

Nyt syntynyt on lapsonen,
tuo lahja taivahan.
On lapsi poika neitsyen
ja poika jumalan

Jälkimmäisen alussa puolestaan todetaan “On lapsi syntynyt meille ja poika annettu on / Hänessä elämän löysin, Jumalan suosion”.

Ja kun kumpikin vielä alkaa kohotahdilla ja kvartti-intervallilla, voi syystäkin mennä laulussa sekaisin. Toisaalta kummankin viisun pystyy vetaisemaan likimain ulkomuistista, kun vain alkuun pääsee. Ehkä ne siis ovat aivoissani eriytyneet, vaikka niitä yhdeksi ja samaksi lauluksi kuvittelinkin.

Haluaisin sanoa, että...