Nuoruuden lähde

Taas pääsee hiihtämään: ladut ovat hyvässä kunnossa ja pikkupakkanen toivottavasti pitääkin ne sellaisena.

Sitä paitsi palmikkoinen hiihtopiponikin on valmistunut (aivan eri näköisenä kuin millaista alkujaan ryhdyin tekemään, mutta kerrankos sitä). Pinkki, väljemmänpuoleinen pipo näyttää päässäni aivan yhtä hassulta kuin mikä tahansa pipomallinen päähine, mutta koekäytössä neulomus osoittautui sopivan lämpöiseksi ja se lienee tärkeintä. Ja tietysti väri.

***

Sunnuntaina nyöritin luistimet ensimmäistä kertaa varmaan pariinkymmeneen vuoteen.

Edellinen kerta luistimilla taisi olla eksoottisemmissa maisemissa, josko sitä ei lasketa: silloin luistimissa oli rullat alla. Muistan, miten ensimmäisen viiden minuutin ajan pidin rystyset valkeina rullaluistelukaukalon reunuksista kiinni enkä silti meinannut pysyä pystyssä. Rullat mokomat veivät vasten tahtoani.

Mutta eipä aikaakaan, kun homma alkoi luistaa. Luistelurupeaman loppuvaiheessa kokeneemmat rullaluistelijat hämmästelivät, miten nopeasti opin. Tosiasiassahan luistelutaidon olin tietysti oppinut jo lapsena jäällä, rullat vain sotkivat systeemit hetkiseksi.

***

Sunnuntaina nyöritin uudet luistimeni ensimmäistä kertaa. Tunnustan: ensimmäisen minuutin seisoskelin jään reunassa ja mietin, onko tämä enää tämänikäisen ihmisen hommaa. Jää tuntui pahimmoisen liukkaalta.

Viisi minuuttia ja kaksi horjahdusta (ei kaatumista, toim. huom.!) myöhemmin tajusin, että painopiste pitää tiputtaa alemmas ja enemmän eteen. Kymmenen minuuttia myöhemmin alitajunta voitti ja saatoin jo keskittyä viralliseen toimenkuvaani eli jälkikasvun opastamiseen.

Tunnin päästä olin parikymmentä vuotta nuorempi.

Haluaisin sanoa, että...