Käteni tekevi, aivoni ajattelevi

Kurssia on takana kolme lähipäivää. Kaksi ensimmäistä toivat päänsäryn: en ole istunut ikuisuuksiin luentosalissa ja katsellut yläviistoon pää hartiaseudun lihasjännityksen varassa. Totesin viime kerran jälkeen, että tämä peli ei vetele.

Otin tänään mukaan neuletyön (ikuisuusprojekti, kaitale palmikkovillapaitaan, joka on tehty joskus arviolta 13 vuotta sitten siihen jamaan, missä se sittemmin on ollut). Istuskelin päivän tikuttaen palmikkoista kaitaletta, joka eteni tuntien mittaan yllättävän paljon. Sopivasti aivotonta työtä – palmikoista huolimatta –, joten kädet saivat tehdä ja aivot keskittyä siihen, mistä kulloinkin puhuttiin.

Melkein harmittaa, etten oivaltanut tätä jo opiskeluaikoina. Osa luennoista oli toki sellaisia, että muistiinpanoja piti kirjoittaa kynä sauhuten, mutta toisilla luennoilla – ensimmäisenä tulee mieleen legendaarinen estetiikan perusteiden luento – pieni käsityöprojekti olisi varmasti helpottanut a) olennaiseen keskittymistä ja b) hereillä pysymistä.

Haluaisin sanoa, että...