Sormiharjoituksia

Tänä aamuna meni viimeinen antibiootti. Toivottavasti ensi viikolla labra julistaa minut virallisesti streptokokkivapaaksi!

Pikkuhiljaa olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada jotain aikaiseksikin, vaikka antibioottiväsymys onkin vaivannut. Torstaina kannoin kasan korutarpeita olohuoneen pöydälle ja ryhdyin tekemään pois muutamaa kauan roikkunutta projektia.

Syntyi koekäyttöön muun muassa prototyyppejä tulevista myyntikorviksista, ja hartaasti mittailin liukuvan solmun nielaisemaa nauhamäärää, lähtipä kaverille testikäyttöön yksi vahanauhakokeilukin.

Mutta ne tärkeät: Swarovskit ovat pääseet lopultakin käyttöön asti. Minähän olen hulluna kaikkeen kiiltävään, ja Swarovskit ovat kiiltoa parhaasta päästä. Kun joskus muinoin ensimmäiset swaroni ostin, ihmettelin pussin läpi, että mikä näissä muka niin ihmeellistä on. Sitten avasin pussin ja hulautin kristallinpalat kämmenelle — ja häikäistyin!

Tyttärilleni lupasin jo keväällä korvakorut Swarovskin sydämistä — yksinkertaiset korvakorut, jollaisia ties kuinka moni on tehnyt maailman sivu. Niiden tekemiseen meni melkein 15 minuuttia, kun lopultakin ryhdyin hommiin… Ja voi sitä kauneutta ja säihkettä! Josko en ajatellut olevani swarovskin sydän -ihmisiä, niin mieleen kyllä tuli, että minäkin voisin haluta tuollaiset sydänkorvikset…

Itsellenikin olen hamstrannut swaroja, joita en ole raaskinut käyttää. Pari iltaa meni tuotekehittelyssä, mutta eilisiltana tuli koekäyttöön kaksinkertainen vaijerirannekoru kristallihelmistä ja pikkuruisista biconeista. Kun sain korun valmiiksi, tulin siihen tulokseen, että en tykkää siitä. Meni sitten hukkaan kokonaista neljä hopeista kiinnityshelmeä… Mutta onneksi saman tien tajusin, miten koru oikeasti olisi pitänyt tehdä, joten pistän korun palasiksi ja aloitan uudestaan.

Swarovskeista hullaantuneena olen miettinyt, mitä kaikkea niistä voisi tehdä. Tokihan niistä voisi tehdä vaikka mitä, mutta mihin riittävät rahavarat? Olen tehnyt monia erilaisia koruja esiintymiskäyttöön särmikkäistä lasihelmistä, ja samanlaisiahan voisi toki tehdä Swarovskeista — jos olisi äveriäs. Esiintymiskäyttöön tarvitaan näyttäviä koruja, ja silloin swarojakin täytyy olla korussa enemmän kuin puolen tusinaa.

Helmetin Outi lanseerasi keväällä NERIK-käsitteen (“näitä en raaski ikinä käyttää”). Ylpeänä ilmoitan, että Swarovskit siirtyivät juuri NERIK-laatikosta käytettävien joukkoon. Muutenkin aktiivisesti yritän pitää NERIK-laatikon mahdollisimman pienenä, toisin sanoen vanhoja pois, ennen kuin uutta saa hankkia. Ehkä minun syndroomani on enemmänkin “olisiko tämä sittenkin parempi, jos…”.

Nyt kun tarkemmin asiaa mietin, niin aikoinaan koruilla (sekä vaatteilla ja muilla vastaavilla) oli tapana saada heti hankinnan jälkeen kylkeensä NERIK-leima. Tätä nykyä pyrin laittamaan uudet korut ja vaatteet heti koekäyttöön. Kun ne ovat jo päällä olleet, niin ne voi ottaa käyttöön toisenkin kerran.

hakusanoja
| Lisää kommentti »