Hobis on hankala

Tänään kävimme taas diabeetikon kanssa Seinäjoella katsomassa, miten menee. Ja ihan hyvinhän menee, päivät menevät pääosin hienosti, mitä nyt koulupäivinä sokerit ovat lounaalla välillä tähtitieteelliset. Mutta koulun loputtua sokerit tulevat alas, joten paljon ei ole tehtävissä, jottei koulupäiviin tule hypoja. Onneksi koulupäivä on vielä vain neljä tuntia — toivottavasti muutaman vuoden sisään koulutäpinä hellittää sen verran, että pidemmät koulupäivät menevät jo normaalimmilla sokereilla.

Mittausten keskiarvo on yhdeksän, mikä lääkärin mukaan antaisi olettaa noin 6,6:n hobista (HbA1c eli pitkäaikaissokeri, toim. huom.), ja sehän olisi aivan ihanteellinen. Mutta. Kesän alussa hobis oli 8,6 ja nyt 8,5. Edellinen hobis selittyy osin koulupäivien korkeilla, tämänkertainen helteiden ja tulehdusten aiheuttamalla korkealla jaksolla — mutta vain osin. Tärkein hobiksen nostaja on arvatenkin yö.

Yöt ovat siitä ongelmallisia, että ne ovat pitkiä, silloin ei voi mitata tiheästi ja sokerit voivat tehdä kaikenmoista mielenkiintoista ilman, että kukaan huomaa mitään. Kun aamut ovat pääasiassa hyviä (verensokeri ennen aamupalaa alle 7) ja ilta-arvot ihmismäisiä, voisi luulla, että kaikki on hyvin.

Öistä löytyy putkeen menneitä (iltapala 10,3 eli vähän ylhäällä, reilun parin tunnin päästä 5,8, kolmen tunnin päästä 7,3 ja aamulla 6,2), ihan pieleen menneitä (iltapalalla 6,3, kahden tunnin päästä 17,5, kolmen tunnin päästä 16,4, mutta aamulla taas 6,2) ja siinä-hilkulla-meneekö-matalaksi (iltapala 5,7, vajaan parin tunnin päästä 4,6, siitä puolen tunnin päästä 4,9 ja kolme tuntia aterian jälkeen 6,2, aamupalalla 4,3); nämä kaikki olivat samalla viikolla.

Pitkä insuliini oli vakio, ja jokaisella iltapalalla syötiin saman verran hiilareita: Ensimmäisenä iltana pistettiin 1,5 yksikköä pikaa, joka siis sinä iltana toimi kuin unelma. Toisena pistettiin vain 1 yksikkö, kun sokerit olivat olevinansa matalat, mutta siitä seurasivat tolkuttoman korkeat arvot. Kolmantena iltana sokerit olivat samaa luokkaa kuin kakkosiltana, mutta pistimme kuitenkin 1,5. Sen jälkeen sai juosta mittaamassa, meneekö hypoille vai pysytäänkö asiallisissa lukemissa.

Totesimme, että tämänkokoisella pikkutytöllä puoli yksikköä insuliinia on iso määrä, yhtä lailla kuin viisi hiilihydraattiakin. Säätämisvara on pieni ja muuttujia on paljon. Jäin pohdiskelemaan, liekö oma haima vielä ajoittain hyvinkin aktiivinen, odottamattomina aikoina ja odottamattomissa määrin. Illan liikunta näkyy usein vasta yöllä, mutta välillä on arpapeliä arvioida, miten paljon se näkyy ja mihin aikaan. Ja jos sokerit ovat illalla korkealla täpinän tai muiden mielialatekijöiden vuoksi, niitä ei parane mennä inskalla laskemaan, ettei tule hypoja. Jälkiviisaus toimii hyvin, ennakointi yhtä hyvin kuin ennustaminen yleensäkin…

Haluaisin sanoa, että...