Käytiin keikalla
Se oli sitten vuoden paikallinen kulttuurin huipputapahtuma, Kevätkirmaisu. Musiikki- ja tanssi-illassa paikalliset tanssijani olivat hyvin edustettuina: baladisooloni lisäksi nähtiin jatkavan ryhmän rumpusoolo, Alhenan milayabaladi ynnä D’Or-ryhmän disco oriental -tanssi.
Tupa oli täynnä. Isolle yleisölle on ilo esiintyä, mutta yllättäviä ongelmiakin väenpaljous toi.
Vaikka treenisalimme ei ole koolla pilattu, se onnistui kuitenkin olemaan reilusti suurempi kuin nuorisoseuran tanssilattia. Nuorisoseuralla on esiinnytty jo lukuisia kertoja, mutta penkit ja tulit järjestetään joka kerta tilaisuuden vaatimalla tavalla, joten koskaan ei tiedä, millainen sali itse asiassa on esiintymistilanteessa.
Tänään väkeä tuli niin paljon, että salin etuosaa pienennettiin muutaman penkkirivin verran. Muissa tansseissa ongelma ei ollut iso, mutta Alhenan milayabaladi (vaikkakin vain viiden hengen versiona) oli liikkumisen kannalta pohjanoteeraus. Askel-askel-arabeski-yhdistelmät (toim. huom. baladiarabeski, ei estradiarabeski) mentiin käytännössä sivulta sivulle etuviiston sijaan, vaihtoaskelilla hissuteltiin paikoillaan, pyörimiset otettiin oikein varovasti… Paikanvaihdoissa meinasi tulla aika pitkäksi: tavallisesti saa esimerkiksi isossa ympyrässä laukata ihan reippaasti, jotta kuvioiden vaihto sujuu ajallaan, mutta nyt ympyrälle oli niin vähän tilaa, että piti jatkuvasti himmata.
***
Mutta muuten oli toki kivaa. Milayabaladimmekin sujui tilaongelmista huolimatta varsin hyvin eikä kukaan ei heilauttanut alas kukkia ja koristeita. Ja iso osa ihmisistä tunnisti minut lavameikistä ja silmälasittomuudesta huolimatta.
Seuraavaan keikkaan on sitten vajaat kaksi viikkoa: tähtäin asettuu nyt Onnenvärinöihin.
Haluaisin sanoa, että...