Shoppailu = jonotusta
Tuesdayjakelun osoitteena sitä ja tätä
Tänään oli D-polireissu Seinäjoelle. Päätin samalla vaivalla pistäytyä uudistetussa Eurokankaassa*.
Pengoin jälkikasvun kanssa palalaatikot läpi ja käpälään tarttui muutamia tanssikelpoisia kankaita. (Ai, voiko sinne kangaskauppaan mennä ostamaan muutakin kuin tanssikankaita?) Suunnittelimme vielä ostavamme pakalta mustaa lycraa, mutta hyydyimme kesken, kun odottamaan olisi joutunut aivan liian pitkään. Kankaiden kanssa kassalle jonottaessamme muistin, miksi minusta ei ole kiva käydä ostoksilla.
Pistäydyimme K-marketissa hakemassa päivän välipalan, kun omat eväskassit olivat melkoisen köykäiset. Ilmeisesti hetki oli kaikkien ruoanostajien suosiossa, sillä väkeä oli kolmella kassalla jonoksi asti.
Juuri äsken muistin, että minulla olisi oikeasti ollut asiaakin Seinäjoella, nimittäin Anttilan levyosastolle: Gabriella Cilmin levyä ei lähimmästä shoppailupisteestäni ole löytynyt. Onneksi unohdin, koska luultavasti siellä olisi ollut ryysistä, joka olisi singuttanut loputkin hermojen rippeeni äärimmilleen.
Isoissa tavarataloissa on puolensa. Ja nettikaupoissa.
*Paikka on vaihtunut ja tilat ovat avarammat ja valoisammat, mutta kangastarjonta ei tuntunut yhtä houkuttelevalta kuin aiemmin. Syy voi olla hyvin muodissa ja siinä, että silmäni metsästi lähinnä treeni- ja esiintymisasuihin soveltuvia kankaita, ei verhoja tai kankaita kesäisiin vaatteisiin.
Haluaisin sanoa, että...