Pitkäkeskiviikko

Näinä päivinä alkaa tuntua siltä, kuin päivät olisivat loputtomattoman pitkiä.

Aamulla aloitin urakoinnin ennen kahdeksaa, siis 15 tuntia sitten. Olen lähetellyt sähköposteja, soitellut puheluja, lähetellyt lisää sähköposteja, tarkistanut tilastoa, täyttänyt nettilomakkeita, viilannut taulukkolaskentaa, lähetellyt taas sähköposteja, ratkaissut muutaman ongelman ja lähettänyt vielä muutaman sähköpostin. Tuossa vaiheessa kello oli puoli kolme.

Sittemmin olen käynyt vilkuilemassa sähköpostia, vastaillut muutamaan viestiin, työstänyt kasan korunosia, valmistautunut iltaan, käynyt kaupassa (ostoslistalla kassalipas, printterin mustetta ja poltettavia audio-cd-levyjä – siitä ollaan hiljaa, mitä muuta mukaan tarttui), lähetellyt tekstiviestejä ja vetänyt illan opetukset. Ja sitten takaisin koneelle käymään läpi akuutit sähköpostit ja tutkimaan taulukkolaskentoja ja…

Päivän sähköposti- ja tietokonekiintiö alkaa olla täynnä. Menen siis television ääreen kasaamaan koruja. Eihän se ole mikään työpäivä, joka ei kestä vähintään 16 tuntia.

Haluaisin sanoa, että...