Alku

Rikon netikettiä koko ajan. Ensimmäinen rikkomus taisi tulla blogin nimeä valitessa: omalla nimellä? Eihän niin tehdä.

Luen blogeja harvakseltaan, mutta yhteistä kaikille lukemilleni on se, että kirjoittaja on anonyymi – ellen sitten satu tuntemaan häntä muista yhteyksistä. Minut voi tunnistaa nimestä, josko se myös takaa sen, että tekstikin tulee olemaan julkaisukelpoista.

En oikeastaan suunnitellut kirjoittavani blogia ennen kuin esikoinen sairastui diabetekseen. Ykköstyyppi, seitsemän pistosta päivässä, paljon helppohoitoisempaa kuin vähemmillä pistoksilla, kiitos kysymästä. Otin valistajan roolin ja luennoin sujuvasti diabeteksen syistä, seurauksista, hoidosta ja hyvinvoinnista. Kysymistä kannattaa harkita kahdesti.

Olen kirjoittanut päiväkirjaa viimeksi yli 15 vuotta sitten, enkä päiväkirjaan aio nytkään intoutua. Ehkä pikemminkin viikkomerkintöihin, harvakseltaan kuitenkin. Paitsi tietysti aluksi, koska “kaikki ilman muuta silloin innostaa, kun uutta aloittaa” (Kolmas Nainen: Jos se ois helppoo, san. Pauli Hanhiniemi). Mutta se innostushan ei tunnetusti kauan kestä.

Yksi vastaus merkintään “Alku”

  1. No ei ole helppoa, jos seitsemän kertaa päivässä pitää pistää! Jaksamista ja voimia. Yritän lukea aikajärjestyksessä. Se on helpompaa niin.

Haluaisin sanoa, että...