Unettava saaga

Se oli joku jouluaatonaatto muutama vuosi sitten. Vauva oli kipeänä, kuumetta ja nenä tukossa, eikä nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Päätin maastoutua olohuoneen nojatuoliin, vauva syliin pystyasentoon olkapäätäni vasten nukkumaan. Pistin pyörimään Tähtien sota -sarjan episodin I The Phantom Menace (1999).

Katselin elokuvaa ja torkuin vauva sylissä. Aina välillä kelasin takaisin päin, kun olin (puoli)unessa tipahtanut juonesta.

Minulla ei ole aavistustakaan, miten elokuva päättyy.

***

Tämä päivä on mennyt kuumeita mittaillessa. Ehti siis kevätflunssa vielä tenaviin iskemään.

Tuumasin, että nythän voisimme katsoa Tähtien sotaa. Koska olen itse nähnyt ensimmäisenä sen ihan ensimmäisen Tähtien sota -elokuvan (episodi IV – A New Hope, 1977), sitten sarjan päätöksen (Return of the Jedi, 1983) ja vasta sitten elokuvan siitä välistä (The Empire Strikes Back, 1980), päättelin, ettei sillä ole väliä, vaikka lapset aloittaisivatkin jostain sarjan keskeltä. Pistettiin pyörimään episodi II Attack of the Clones (2002).

Alun sinnittelin hereillä, mutta sitten alkoi univelka painaa. Nukuin suurin piirtein siihen asti, kunnes rytinä alkoi (siinä kohti oli taas joku mainoskatko, joka piti kelata).

Tiedän siis, mistä kakkosepisodi alkaa ja mihin se loppuu. En tiedä, mitä siinä välillä tapahtui, eikä minulla ole selvää käsitystä siitä, miten koko kakkosepisodiin on päädytty, kun se ykkönen jäi vähän kesken.

***

Kolmas episodi Revenge of the Sith (2005) täytyy varmaan katsoa joskus, kun perhe on taas kipeänä.

Tai kenties voisin kokeilla extreme-elämystä ja pistää leffan pyörimään seuraavalla kerralla, kun minulle nousee kuume. Turha kai sitäkään episodia on katsoa aivojen kanssa.

Haluaisin sanoa, että...