Kotipäivä

Kansalaisopiston ryhmistä useimmat pyörähtivät tällä viikolla käyntiin, joten olen taas iltavuorossa hamaan kevääseen asti. Mutta vaikka olen iltatöissä, ei se tarkoita, että päivät olisivat vapaata.

Arkihommien täytyy rullata. Päivisin laulavat erilaiset koneet, jotta syntyy puhdasta vaatetta ja astiaa. Ruokakaupassa on käytävä, taloutta on siivoilta, akvaarioita huollettava. Lapset tekevät läksyt ja hoidellaan muut perhe-elämän rutiinit. Onneksi ruoanlaitto on useimmiten kotona iltavuoroa hoitelevan rästinä.

Kun opettaa illat, päivisin täytyy hoitaa tuntien suunnittelut, valmistelut, kopioiden ottamiset, päiväkirjojen täyttämiset, kalenterin päivitykset ja muut olennaiset toimet. Kansalaisopiston opetuksen lisäksi minulla on muutama muukin työmaa, esimerkiksi Ishtar, ja tätä nykyä pyrin tekemään töitä niidenkin eteen myös päiväsaikaan, jottei enää tarvitsisi kovin usein valvoa yökaupalla.

Iltatyöläisyys on valinta, joka sulkee pois aika monta muuta elämäntapaa. Päivätyön tekeminen tässä rinnalla ei ole mahdollista — missäs välissä kaikki valmistelut ja kotihommat tekisin, jos ensin olisin päivät töissä ja heti kotiutumisen jälkeen lähtisin illaksi taas töihin? Harrastuspiireihin ei voi osallistua, koska piirit kokoontuvat silloin, kun olen itse opettamassa. Talvisaikaan perheen yhteistä aikaa on harvakseltaan, kun työt ja koulut sun muut kulkevat omien aikataulujensa mukaan.

Mutta on tässä hyvätkin puolensa: lasten ei tarvitse mennä päivähoitoon, pääsemme käymään kaupassa pahimman ruuhka-ajan ulkopuolella, on helppo käydä asioimassa esimerkiksi virastoissa, kun päiväsaikaan ei ole kiinteitä työaikoja. Aamuisin ei ole kiirettä lähteä töihin, mikä on tällaiselle hitaalle aamukäynnistyjälle oikein mukavaa.

Tänään on sanan varsinaisessa merkityksessä kotipäivä: tällä viikolla ei ole iltaopetusta eikä koko päivälle ole pakollisia menoja ja kaupassakäyntejä sun muuta. Jos ei tee mieli, ei ole pakko lähteä mihinkään. Se ei tarkoita, etteikö tälle päivää olisi ripakopallinen työhommia: paperitöitä, koruhommia, tietokoneella istumista, kodinhoitoa…

Tällaisia arkipäiviä ei tänä talvena ole kalenterissa monta, mutta onneksi olen sentään pitänyt huolta, että muutama viikonloppu on pidetty vapaana. Sen verran olen viime vuosien hullusta työntekotahdista oppinut, että vapaapäiviä — tai ainakin kotipäiviä — tarvitaan. Jo se, ettei ole pakko lähteä, tuntuu levolta.

Haluaisin sanoa, että...