Sormiharjoituksia

Uimakoulun päätteeksi tuotiin tänään kotiin uintikirjat, joiden kannessa on pingviini (Valiojäätelö-pakkausten kyljestä tuttu), ja uintimerkit. Ensi kesänä toivottavasti jälkikasvu pääsee jatkamaan uimisen opettelua uimakoulussa, sillä siellä oppi uppoaa paljon paremmin kuin jos äiti yrittää ohjeistaa…

***

Uintikirjassa oli uinnin tavoitetaulukko, josta näkee, millaisia suorituksia vaaditaan erilaisiin uimamerkkeihin. Olen aina ollut kohtuullisen sulavaliikkeinen vedessä (taisi olla ainoa koululiikunnan laji, jossa olin vähintään keskitasoa), mutta en ole koskaan suorittanut uimamerkkejä. Listaa lukiessani tajusin, miksi en.

Varhaistaito- ja alkeismerkin jälkeen seuraava taso on harrastusmerkki. Sen suoritukset minulta vielä onnistuisivat: 20 metriä alkeisselkäuintia, 25 metriä rintauinnin potkuja, myyräuntia (se on se minunikäisten “koira”) 50 metriä, 5 metrin sukellus, käsinseisonta rinnansyvyisessä vedessä, keräkaato reunalta ja 20 sekuntia veden polkemista. Juu, luulisin, että jopa keräkaato saattaisi onnistua, kun sitä muutamaan otteeseen pääsisi harjoittelemaan.

Seuraava taso on taitomerkki, ja siitä en enää kunnialla selviäisikään. Krooliuinti tuskin sujuisi, eikä varmaan selkäkroolikaan, jos altaassa polskisi kovin paljon muuta väkeä (koska silloin vesi läiskähtää ikävästi naamalle). Taitekattohyppy metristä jäisi tekemättä, ja virallinen uimataitotestikin on siinä hilkulla: 200 metrin uiminen ei ole ongelma, mutta kun siitä pitäisi vetää 50 metriä selkäuintia…

Vasta seuraava taso on uimakandidaatti (voltti reunalta kerässä veteen, huh!) ja sitä seuraava uimamaisteri (jalat edellä viidestä metristä, iso huh!). Jos muistini ei kovasti menneisyyttä vääristä, nuoruudessani jo ala-asteikäiset suorittivat masterimerkkejä. Tässä iässä minua ei saisi enää edes kipuamaan viiden metrin torniin, saati hyppäämään sieltä alas.

***

Oli siinä kirjasessa sellaisiakin merkkejä, jotka sopisivat minun hermostolleni. Yleiset uintimerkit saa 100 tai 200 metrin yhtäjaksoisesta uinnista, ja useampana palana voi suorittaa 500 metrin, kilometrin ja kahden kilometrin uintimerkit.

Toisaalta minua eivät merkit motivoi, eivät edes ne punaiset. Uintitekniikkaa voisin kuvitellakin petraavani, olisihan se kohtuullista osata kroolin ja selkäkroolin tekniikka kunnolla. Varmaan olisi syytä ryhtyä treenaamaan, ennen kuin jälkikasvu hallitsee molemmat.

hakusanoja uiminen
| Lisää kommentti »