4.0 kello 2.45

Muutokset tapahtuvat usein niin hitaasti, ettei niitä läheltä näe. Kun oma lapsi muuttuu kevään mittaan nälkäisemmäksi mutta laihemmaksi, janoisemmaksi ja väsähtäneeksi, kaikki merkit ovat tarjolla. Mutta sen oikean tulkinnan sijaan muutoksille löytyy monta muutakin ihan yhtä hyvältä vaikuttavaa syytä.

Kunnes yhtäkkiä huomaa, että lapsella on jotain muutakin kuin koulussa kiertänyttä flunssaa ja mahatautia. Lääkäreiltä diagnoosi vie kymmenen minuuttia. Se on aika vähän, kun vaikutus kestää koko loppuelämän. Toisaalta ilman diagnoosia se loppuelämä olisi voinut olla yllättävän lyhyt.

Ykköstyypin diabeteksessa haiman insuliinintuotanto ajan myötä loppuu kokonaan. Siksi insuliinia täytyy pistää – joka päivä, monta kertaa päivässä. Se muuttui yllättävän nopeasti osaksi arkipäivää, samoin verensokerin mittaus ja hiilihydraattimäärien laskenta.

Diabeteksen hoito ei valitettavasti ole pelkkää matematiikkaa, sillä muuttujia on paljon. Toisinaan verensokeri on pilvissä ilman mitään järkevää syytä, toisinaan romahdetaan hypoglykemian puolelle (hypoglykemia ‘liian alhainen veren sokeripitoisuus’), vaikka näennäisesti kaikki tehtiin niin kuin pitääkin.

Viime yönä mittasin pitkästä aikaa alhaisen lukeman. Jo ennen kolmea verensokeri oli 4.0. Luultavasti se olisi siitä aamuyöllä laskenut hypoglykemian puolelle. Varuiksi tyttö pisteli 15 hiilaria ja jatkoi uniaan. Äiti ei. Aamun valjetessa pellon yllä oli pehmeää sumua.

Yksi vastaus merkintään “4.0 kello 2.45”

  1. Kylläpä se nyt heittelee! Toivottavasti se hyvä hoitotasapaino nyt löytyisi pian.

Haluaisin sanoa, että...