Jumissa

Aikojen mittaan monet asiat ovat olleet jumissa. Ikävimpiin tilanteisiin kuulunee se, kun auton kaasu hirtti kiinni: moottorin mekastus oli vallan mahdoton.

Hartioiden jumitus oli opiskeluaikoina enemmän sääntö kuin poikkeus, ennen kuin löysin itämaisen tanssin. Viime kesän tanssipakkoloma on tuonut jumioireita takaisin. Sain hiljakkoin tanssiryhmäni Alhenan väeltä hyviä vinkkejä lähiseudun hierojista; täytyypä kysellä aikaa jo ensi viikolle.

Iltapäivällä iski sellainen jumi, johon on reagoitava välittömästi. Tyttären lansettikynä jämähti. (Toim. huom. Lansettikynällä tehdään reikä sormenpäähän, jotta saadaan pieni veripisara, joka puolestaan imetään verensokerimittarin mittausliuskaan.)

Lansettikynä jumissa -> ei verta -> ei verensokerimittausta -> paniikki.

Onneksi meillä on kaksi mittaria ja käytössä kaksi  lansettikynää, joten reikä saatiin aikaiseksi ja sokeritkin mitattua (10,9). Mutta siltä istumalta piti soittaa kunnan välinehuoltoon ja selvittää, miten saamme uuden kynän. Soitto tuli vartissa takaisin: korvaava kynä oli löydetty.

Yhden lansettikynän varaan ei uskalla heittäytyä. Mutta aivan kaikessa varmuutta ei voi maksimoida: jos joka reissulla haluaisi elää varman päälle, mukana täytyisi olla kaksi mittaria, runsaasti liuskoja, kaksi lansettikynää, reilusti varalansetteja, molemmat insuliinikynät, runsaalla kädellä neuloja sekä kertakäyttöruiskuja. Sekä tietysti varainsuliiniampullit, jos käytössä oleville sattuu joku äksidentti.

Joskus on uskallettava elää vaarallisesti.

Haluaisin sanoa, että...