Itseensä tyytyväinen

Eihän se keikka täydellinen ollut, pois se meistä. Mutta hyvä silti, noin kokonaisuutena. Monipuolista, vaihtelevaa, värikästä, iloista.

Tulihan siellä kämmättyäkin pariin otteeseen. (Kämmäysten analysointi on mielekästä kuunneltavaa vain toisen esiintyjän mielestä. Se on vähän samaa kuin jos jää korttipelin jälkeen pohtimaan ääneen, että jos olisin sittenkin lyönyt sen padan… Sivustaseuraaja ei jaksa menneiden ruotimisesta innostua.) Totean siis yleisluontoisesti, että tulihan sitä tehtyä tansseista paikoin uudisversioita ja muutamaan otteeseen reagointikyky laahasi pahasti perässä. Mutta se kuuluu asiaan.

***

Speli-keikka Kuortaneella Aalto-ravintolassa oli kaikkinensa mukava kokemus. Joukossa oli yksi ensikertalainen tanssija ja muutama sellainen, joilla on takana vasta pari esiintymistä, mutta valtaosa väestä oli tanssikonkareita.

Salissa ihmiset olivat lähellä, joten esiintymisestäkin tuli intensiivisempää. Oli helppo hymyillä. Kuten eräs konkariosaston tanssiystävä totesi: “Se hymy irtoaa joka kerta helpommin ja helpommin.” (Sitaatti ei ole välttämättä sanatarkka, mutta kiteyttäää asian ytimen.)

Olemme esiintyneet Aalto-hotellissa jo kertaalleen aiemminkin, kun Sahara järjesti samassa tilassa keväällä Etelä-Pohjanmaan itämaisen illan. Silloin meillä oli tilaa enemmän, nyt tanssilattia oli pahimmoisen pieni. Hyvin tanssiryhmäni kuitenkin skarppasivat ja sovittivat liikettä käytettävissä olevaan tilaan. Edes Alhenan milayabaladi, jota ei ole tehty postimerkkin kokoisille lattioille, ei mennyt sähellykseksi, vaikka tilaa milayan heiluttamiselle ei juurikaan ollut.

***

Oli hieno keikka. Hyvät tanssit, onnistunut kokonaisuus, kiva yleisö. Ja ennen kaikkea mainiot, motivoituneet tanssijat. Minulla on ilo ohjata isoa joukkoa ihania tanssijoita. (Ensi viikolla sitten taas treenit. Eipä jäädä killumaan sinne onnenkukkuloille.)

Haluaisin sanoa, että...