Keikalla taas

Koska tämä blogi heijastelee aina sitä, mikä kulloinkin elämässä on eniten pinnalla, tarjolla jälleen tanssielämyksiä. Olin illalla tanssikeikalla Ähtärissä, tällä kertaa esiintymässä tasavuosijuhlissa.

Usein tanssiesiintymiset ovat näytöksiä, joissa yleisönä on tanssin harrastajia. Nämä harrastajat ovat tulleet katsomaan nimenomaan tanssia ja sitä myöten osaavat heittäytyä esityksiin mukaan.

Tavallinen yleisö, jos tällainen lattana termi sallitaan, seuraa yleensä esityksiä sivistyneesti hiljaa ja taputtaa hillitysti esityksen jälkeen. Vasta esityksen jälkeen saa kuulla, että yleisö on pitänyt esityksestä kovasti – tanssin aikana sitä ei välttämättä huomaa.

Tämän illan keikalla oli sellainen yleisö, joka aloitti rytmikkään taputuksen jo heti musiikin ensi tahdeista ja palkitsi tanssijat biisien päätteeksi runsain taputuksin. Olo oli kuin tanssifestareilla esiintyessä (ja tämä on siis korkein mahdollinen kunnianosoitus, mitä yleisölle voi antaa).

Esiintyminen on aina upeaa, mutta erityisen upeaa se on, kun yleisökin silminnähden nauttii esityksestä.

***

Seuraava kalenterissa oleva esiintyminen on kahden kuukauden päästä Tampereella, joten ihan heti ei tanssiesityshehkutusta ole tyrkyllä. Tanssituntihehkutus toki pulpahtelee aika ajoin pintaan, sillä arkeni jatkuu tanssin parissa.

Haluaisin sanoa, että...