Sormiharjoituksia

Järjestyksessä kolmas akvaariomme on 189-litrainen kasviallas. Pystytimme sen vuoden ensimmäisellä neljänneksellä, täytimme kasveilla ja kansoitimme sukaravuilla. Maalis–huhtikuussa altaassa asusti kymmenkunta vihersukarapua (Caridina cf. babaulti) ja saman verran kirsikkasukarapuja (Neocaridina heteropoda var. “red cherry”) sekä kierteissarvikotiloita hiekkapohjaa möyhentämässä.

Sukaravut ovat lisääntyvää sorttia, joten pääluku on lisääntynyt huikeasti. Tällä hetkellä varsinkin vihersukarapuja on siinä määrin runsaasti, että harvennus olisi paikallaan. Tarkoitukseni on ollut jo pitkään noukkia väestöstä osa talonmieheksi loistobarbialtaaseen, mutten ole vielä saanut aikaiseksi. Viisisenttisten kalojen saalistaminen akvaariosta haaviin on temppu sinällään, joten alle kolmisenttisten sukarapujen metsästäminen lienee vielä haasteellisempaa.

***

Kesäkuun alussa kävimme hakemassa tankkiin tulisukarapuja (Caridina cf. cantonensis var. “crystal red”), punavalkoraitaisia sukiksia. Toimme alkupopulaatioksi kahdeksan yksilöä, ja oletus luonnollisesti oli, että kyllä ne siitä ajan mittaan lisääntyvät.

Jostain syystä tulisukien määrä ei lähtenyt lisääntymään; sitä vastoin syyskuun alussa onnistuin saamaan aikaan kuta kuinkin täydellisen katastrofin. Kävin hankkimassa aikamoisen satsin uusia kasveja. Koska kasvirapula tehtiin kasvialtaaksi, upotin kasveista suurimman osan juuri tähän altaaseen.

Enpä vain tiennyt, että tulisukaravut (ja sukaravut yleensäkin) ovat niin herkkiä, että pelkästään uusien kasvien lisääminen altaaseen saattaa toimittaa ne autuaammille uiskenteluvesille. Tulisukaravut alkoivat tippua yksi kerrallaan, ja meni siinä sivussa joukko kirsikoita ja luultavasti jokunen greenikin.

***

Nyt on oppirahat maksettu (kirjaimellisestikin, sen verran hintavia tulisukarapuja sain kasviostoksillani niitattua) ja opiksi otettu. Kaksi viikkoa sitten kävin hakemassa viitisentoista uutta tulisukaa. Ennen kuin toin uiskentelijat altaaseen, mylläsin ylimääräiset kasvit altaasta pois ja vaihdoin reilusti vettä siltä varalta, että pohjalannoitteita olisi noussut veteen.

Sakki saapui useamman tunnin pussimatkustuksen jälkeen uuteen kotiin kalpeana mutta hyvinvoivana. Jo samana iltana altaassa alkoivat välkkyä punaiset ja valkoiset raidat, ja jo ensimmäisellä aterialla käytiin katkarapulastuista kiivasta taistelua tankin vanhan populaation kanssa.

Hiljakkoin kävin ostamassa myös kohtuullisen nivaskan uusia akvaariokasveja. En edes kuvitellut laittavani niitä kasvialtaaseen – kaikki upotettiin väliaikaiskotiin 124-litraiseen, joka odottelee kypsytystä. Nyt ei oteta riskejä, ei edes pikkuisia.

hakusanoja akvaariokasvit, kasvirapula, tulisukaravut
| 3 kommenttia »