Hämärää tihkua

Ensimmäinen työilta tälle syksyä, kun lähdin pimeässä liikkeelle – tänään tunnit alkoivat kuudelta. Ei ihme, että kellojen kääntö syksyisin masentaa monia, kun hämärä saapuu entistä aikaisemmin.

Minä pidän talviajasta ja hämärästä ja kaamoksesta, jota näillä leveyksillä ei ole. Kellonkäännössä minua häiritsee se, että herätessäni aamuisin nyt on liki valoisaa. Ehdin juuri tottua mukavaan aamuhämärään.

***

Kun iltayön puolella ajelin töistä kotiin, sateli tihkua. Katuvalojen valo kertautui vesipisaroissa pehmeäksi valopilveksi. Märkä asvaltti imaisi auton valot. Liikenne oli jo rauhoittunut, ja sain nauttia pimeästä.

Aivan ihana ilta. Kunhan näitä ei jatku joulukuuhun asti – sisäinen kalenteri sanoo, että talvikin joutaisi jo tulla.

Haluaisin sanoa, että...