Todistus ja kahvit

Vuoden mittainen koulutus on nyt lopussa. Tänään istuttiin viimeisellä luennolla, saatiin kurssitodistukset ja käytiin juomassa kakkukahvit. Tai minä siis join teetä ilman kakkua, koska en erityisesti pidä kakuista.

Nyt on sitten taas uudet paperit koulutuskansiooni. Meissä kurssilaisissa oli niin pitkän työuran tehneitä kuin monelle eri alalle kouluttautuneita ihmisiä. Tuskinpa kukaan tuli kurssille todistuksen ja tutkinnon vuoksi, vaan tavoitteenamme oli kehittää omaa ammattitaitoa.

Minulle tämä oli tarkkaan ottaen vasta kolmas koulutus lukion jälkeen. Ensimmäinen oli yliopisto, johon upposi kovin monta vuotta ja lukuisia työtunteja, toinen oli itämaisen tanssin opettajan koulutus, jota rakensin useamman vuoden.

***

Tässä kohti on hyvä kysyä: kannattiko? Vuoden mittainen koulutus – 16 luentopäivää, kolme näyttökoetta. Ei kotitehtäviä kotitehtävien vuoksi, mutta näyttökokeisiin valmistautuminen otti melkoisesti aikaa.

Kyllä kannatti. Kurssilla tuli paljon kertausta ja jotain uuttakin, uusia näkökulmia, verkostoitumista ja ennen kaikkea ideoita ja potkua omaan työhön.

Toisaalta tuntuu ihan kivalta sekin, että tästä eteenpäin koulutuspäivien ottama aika siirtyy omaan käyttöön. (Tässä kohti nostan isosti hattua niille, jotka opiskelevat täyspainoisesti työn ja perheen ohessa!)

Kurssitodistus on käpälissä, tutkintotodistusta vielä odotellaan. Kun se saapuu voisi juoda toiset kakkukahvit. Tai ainakin teetä, ilman kakkua.

Haluaisin sanoa, että...