Joulu takaraivossa

Eilen kylällä vietetiin joulunavajaisia. Lapsuudessa joulunavaus oli joskus marraskuun lopulla, ja silloin oli aina lunta, joskus hervoton pakkanen. Kieltämättä tuolloin liikuttiin viisi astetta pohjoisemmalla leveyspiirillä.

Eilen täällä satoi vettä. Pimeys imaisi auton valot, ja tämän leveyspiirin marraskuu näytti synkeytensä. Ei tullut mieleenkään käydä katsomassa kaupan joulunavausilotulitusta – tenavat ihmetelkööt raketteja uutena vuotena.

Jouluosaston annin kävimme katsastamassa, tosin lähinnä siksi, että tarvitsin vielä yhden kerän Novitan Samosta, jotta saan työn alla olevan neulepaidan valmiiksi. Silmäilimme joulukoristeita, luuhasimme kynttilärivit ja nappasimme mukaan muutaman paketin kelluvia kynttilöitä sekä joulukalenterikynttilän.

***

Menossa on viimeinen vapaa viikonloppu ennen joulua tai tarkemmin ottaen neljättä adventtia. Olen suunnitellut käyttäväni tämän viikonlopun jouluvalmisteluistani tärkeimpään: joulukirjeiden tekemiseen.

Tapanani on ollut opiskeluajoista asti kirjoittaa joulukortin sijaan joulukirje, jonka kopioin ja lähetän vanhoille ystäville ja tuttaville. Yhteydenpito vuoden mittaan on yleensä niin köyhää, että joulukirje päivittää kuulumiset. Tarkkaan ottaen kirjeitä täytyy tehdä kaksi: toinen suomeksi, toinen englanniksi.

Yleensä saan joulukirjeen postiin joulutervehdysten viimeisenä postituspäivänä, silloinkin todennäköisesti pikemminkin viime minuuteilla kuin jo päivällä. Tänä vuonna joulukuun kaksi ensimmäistä viikkoa olen täystyöllistetty, joten ajattelin ällistyttää mieheni (ja itseni) ja tehdä joulukirjeet valmiiksi tänä viikonloppuna. Itse asiassa molemmat kirjeet ovat jo yli puolivälissä, joten toivoa on.

***

Useimpina vuosina jouluhössötyksen alkaminen marraskuun alussa on raivostuttanut minua. Hössöttämään en aio ryhtyä, mutta pieniä valmisteluja teen pois nyt. Taidanpa jo tänään etsiä keittiön pöydälle joulukynttelikön, ja jouluvaloja voisi virittää ikkunoihin (tosin työhuoneessani taitavat olla virtaa vaille valmiina: sieltä jouluvaloja ei ole taidettu pariin vuoteen ottaa alas).

Joulukuulle jäävät pienet mutta tärkeät perinteet: Kauneimpiin joululauluihin olen vienyt lapset sitä mukaa, kun ovat jaksaneet siellä istua. Piparitaikinan teen itse, koska mausteiden heittäminen kattilaan kiehumaan levittää jouluisen tuoksun koko taloon. Ja kyllä se taikina pipareiksi leivotaan, josko yhtenä hyvin sairasvoittoisena vuonna leivontaan ehdittiin vasta joulun jälkeen.

2 vastausta merkintään “Joulu takaraivossa”

  1. Hih, minulla alkaa joulu aina aikaisemmin ja olen huomannut sen vähentävän sitä varsinaista hössötystä ja rauhoittavan joulunalusaikaa:) Joulukirje onkin hyvä idea, mutta taidan pitäytyä korteissa…

  2. Parhaillaan keittelen riisipuuroa. En tosin joulua varten, vaan isänpäivän iltapalaksi :).

    Joulunalusajan soisin olevan leppoisaa ja tunnelmallista aikaa. Vuosi vuodelta karsin turhaa pois; ehkä jonain vuonna löydän sen aikataulun, millä pääsen viettämään rauhallista joulua.

Haluaisin sanoa, että...