Syy tuotannon hidastumiseen

Keskustelimme viikonloppuna televisiosta ja televisiottomuudesta. Televisiottomuuden paras puoli kuuluu olevan se, että on enemmän aikaa, kun ei jää television vangiksi.

Meillä on televisioita yhä kaksin kappalein, mutta videolle nauhoitusta ei saatu ankarasta yrityksestä huolimatta toimimaan. Katsotaan siis suorana se, mitä katsotaan.

Minun television katseluni on typistynyt olemattomiin. Katson joka viikko sunnuntaisin Amazing Racen, käyvät kuulemma tällä kaudella Suomessakin. Ja sen lisäksi – njaah, enpä paljon mitään.

Viime talvena katselin paljon tv-sarjoja. Nauhoitin kiinnostavat, koska ne tulivat silloin, kun olin vielä töissä. Nyt ei voi nauhoittaa, mutta edelleen tulen töistä useimpina iltoina vasta liki kymmeneltä, ja kaikki yhdeksän sarjat ovat auttamatta mennyttä.

En siis tiedä, mitä kuuluu Desperate housewivesin maailmaan; boikotoin sarjan suomenkielistä nimeä, joka onnistuneesti ohittaa sarjan ytimen. En tiedä, miten Pako etenee, en ole päässyt tutustumaan Perhesiteisiin (anteeksi poikkeama kello kahdeksaan), en tiedä, miten eksyksissä ovat Lost ja House, en ole voinut seurata Sinkkuelämän arviolta viidettä uusintakierrosta ja – mikä pahinta – olen tipahtanut Greyn anatomian sykkeestä.

Olen siis auttamatta pihalla television tapahtumista, viikoittainen katselumääräni on tätä nykyä yhtä suuri kuin aiemmin yhden päivän katseluaika ja elämäni on monta koukeroista juonenkäännettä vajaa. Mutta pahinta kaikesta on, että käsitöiden tuotantoni on romahtanut.

Olen aina tehnyt käsitöitä, siis niitä oikeita käsitöitä, television ääressä: kutomiset, virkkuut, helmi-paljettikirjonnat sun muut ovat edenneet, kun televisio vyöryttää antiaan. Katson minkä katson, pääasiassa kuuntelen, mutta olen saanut sekä ajanvietteen että tuotteen samalla kertaa.

Nyt ei mikään valmistu. Miten ihmeessä loihdin ensi kevääksi uudet tanssipuvut?

Jos olisin perheeni ainoa jäsen, irtisanoisin tv-luvan välittömästi. Ei minulla digitaalisuutta vastaan ole mitään; meille ensimmäinen digiboksi hommattiin jo monta vuotta sitten, sillä analogisella kakkosella oli enemmän lumisadetta kuin ohjelmaa.

Mutta se minua riepoo, riepoo niin vietävästi, että en saa enää lupamaksuni vastineeksi oikeastaan mitään – en, ellen käy ostamassa 400 euron* hintaista tallentavaa digiboksia.

Tulee turhan kalliita käsitöitä.

*Tiedän, halvempiakin löytyy. Mutta niissä on vain yksi viritin, ja sellainen aiheuttaa videoiden näppäryyteen tottuneelle vain pahaa mieltä.

3 vastausta merkintään “Syy tuotannon hidastumiseen”

  1. Meillä on 250 gb:n tallentava digiboksi, ja siitä on tullut kyllä seitsemäs perheenjäsen. En luopuisi siitä enää mistään hinnasta, sillä on niin ihanaa, kun joku nauhoittaa kiltisti kaiken puolestani, ja saan valita milloin katson aarteeni. 🙂

  2. Vastarannankiiski minussa heräsi sillä hetkellä, kun tajusin, että pitäisi sijoittaa monta sataa euroa, jotta voisin tehdä sitä, mitä olen tehnyt ilman eri kustannuserää jo monta vuotta.

    Jos videoilla pystyisi yhä nauhoittamaan, se tallentava digiboksi olisi jo hankittu :). Olisihan se siinä määrin näppärä värkki.

  3. […] loppui Amazing Racen kausi seitsemän. Olen ollut disinformaation uhri, sillä AR:n tiimi ei näytetyllä kaudella päässyt edes likelle Suomea. Nähtävästi […]

Haluaisin sanoa, että...