Väliaikaista vaan

Meillä on häkellyttävän siistiä.

Keittiön pöydällä on vain yksi saintpaulia, kynttiläkulho ja miehen läppäri (sekä tietysti diabeteksen hoitovälineet, mutta niitä ei silmä edes rekisteröi) – ei sanomalehtiä, paperivuorta eikä epämääräistä rompetta.*

Olohuoneen pöydällä on vain pieni halogeenipöytälamppu, muutama kynttilä ja pari kirjaa ynnä lapsen kamera. Ei helmivärkkejä, ei käsityötarpeistoja, ei leluja ja juoksevia tavaroita.

Kankaat, korut ja käsityöt on pistetty piiloon, lelut on kerätty, kirjat on siirretty kirjahyllyyn, postivuoret on kasattu (setvimättömäksi) pinoksi.

***

Ei huolta, tämä on vain väliaikaista. Huomenna tahi viimeistään ensi viikon aikana kankaat jälleen levittäytyvät ympäri taloa, helmet linnoittautuvat olohuoneen pöydälle ja lelut valloittavat suurimman osan lattiapinta-alasta.

Sitä paitsi siellä, missä edellä mainitut hyödykkeet ovat välivarastoituina, on ahdasta. Miten ison työhuoneen tarvitsisin, jotta mahtuisin siellä oikeasti tekemään töitä?

*Paperivuoreton keittiön pöytä voi olla poikkeus sääntöön. Jo yli kaksi viikkoa keittiön pöytämme on ollut reilusti aiempaa väljempi. Olkoon tavoitteenani pitää pöytä jatkossakin ihmisiä, ei postipinoja varten.

Haluaisin sanoa, että...