Sormiharjoituksia

Eteisessämme on laatikko, mittoja 80 x 40 x 40 cm. Se on melkein tyhjä, sisällä muutama hiekanjyvänen. Sen kannesta näkyy läpi, sen seinistä näkyy läpi ja sen pohjasta näkyy läpi. Kyllä, se on akvaario. Kyllä, se on meidän. Kyllä, meillä on niitä muutama entuudestaankin, tarkkaan ottaen viisi (5) kappaletta.

Puolustus painottaa, että kyseessä on käytetty 128-litrainen, siis varsin pieni. Lisäksi se on hankittu tarpeeseen (joku nimeltämainitsematon on hankkinut viime aikoina niin paljon akvaariokasveja, etteivät ne mahdu olemassaoleviin, kun nelisatanen odottaa yhä käyttöönottoa). Ja loppuhuipentumaksi painotettakoon, että altaalle on pitkäaikaistakin käyttöä, vieläpä erittäin asiallista.

Koska pakkaset ovat tulossa, kasvien postihankinnan aika on nyt. Ostin siis Aqua-webin kautta viime viikolla lisää kasveja, sillä iso tankki ei ihan muutamalla rehulla täyty. Mutta tuli ongelma: makuuhuoneen 124-litraiseen ei mahdu enää ensimmäistäkään kasvia, pikemminkin olisi aika harventaa nykyisiä (parin edellisen AW:n ostoskierroksen ynnä paikallisen kalakaupan kasvivaraston tyhjennyksen tuotteita).

Kotiutin siis viime viikon hankinnat väliaikaisesti pieneen muoviboksiin, jonka tyrkkäsin pesuhuoneeseen. (Pesuhuoneeseenkin sopisi joku pieni kiva akvaario, toim. huom.) Kun tämä 128-litrainen tuli tyrkylle, innostuin ajatuksesta heti: siitä tulisi oivallinen kasviallas syksyn rehuhankinnoille.

Kun tyhjäsimme makuuhuoneen altaan, tarkoitus oli perustaa se hetimmiten uudestaan ja tehdä siitä kala-allas. Projekti venyi, kuten projekteilla on tapana, ja sittemmin tuli mieleeni, että makuuhuoneessa sukarapuallas voisi olla mukavampi. Se olisi kevyempi huoltaa ja selviäisi pienemmillä vedenvaihdoilla, mikä on ehdottomasti etu, sillä kaikki vesi täytyy kantaa sangoilla. Mutta jos 124-litraisesta tehdään toinen sukarapula, niin mihin laitetaan karanteenissa majaileva partamonni?

Vastaus on tietysti uusi 128-litraisemme. Oivalsin, että nyt olisi mahdollisuus tehdä lopultakin lapsille oma allas. Kaikki altaamme ovat liian korkealla, jotta tenavat pystyisivät niitä omin päinensä hoitamaan. 57-litrainen karanteenimme olisi liian pieni lasten hoidettavaksi, sen vesiarvoja on hankalampi saada pysymään vakaina. 128 litraa on juuri passeli: riittävän iso muttei liian iso.

Vielä on auki, mihin allas loppusijoitetaan – jonnekin kodinhoitohuoneeseen tai pukuhuoneeseen joka tapauksessa, jotta vesiloiskeet eivät haittaa. Sitäkään en tiedä, mitä altaaseen partiksen kaveriksi laitetaan; luulenpa, että annan lasten miettiä kalaston ihan itse (järkevyyden rajoissa, toki – lapset suunnittelevat ja äiti tyrmää, kuten yleensäkin).

Ja kun partis saadaan karanteenista väljemmille vesille, saan tehdä 57-litraisesta soman pikku kasvialtaan. Se sopisi kivasti tähän keittiön liepeille tai kenties työhuoneeseeni.

Lukijoita pyydetään olemaan huomauttamatta, että kaikkien altaidemme yhteenlaskettu tilavuus on 1241 litraa ja että akvaarioharrastus on kauan sitten ylittänyt järkevyyden rajat…

hakusanoja akvaariokasvit, partamonni, sukaravut
| Lisää kommentti »