Luovutan

Taktikointi on taitolaji, jossa joko onnistuu tai ei. Nyt ei ihan onnistunut.

Näillä seuduin pääsee verta luovuttamaan muutaman kerran vuodessa, kun kiertävä Veripalvelun tiimi saapuu tienoille. Talviaikaan olen kaikki illat opettamassa, joten verenluovutus ei ole hyvä idea – luovutuksen jälkeen riehuminen ei ole suotavaa. Tänään luovutus osui vapaapäivälle.

Jos verenluovutus on kello 13–18, voi ennakoida isoimmat ryysikset: heti luovutuksen alkajaisiksi ja joskus puoli viiden jälkeen, kun päivätöissä käyvä kansanosa lähtee paikalle. Laskeskelin, että pahin ryysis olisi kahden maissa jo ohi.

Ja katinkontit. Saapuessani paikalle väkeä oli koko eteisaulan täydeltä. Ryhdyin täyttämään ilmoittautumislomaketta, hain jonotusnumeron ja ryhdyin tappamaan aikaa.

***

Yleensä varustaudun mahdollisiin odotushetkiin jollain sopivalla käsityöllä. Tällä kertaa mukana ei ollut mitään virikettä käsille.

Onneksi jokanaisen perusvarustuksiin kuuluu käsilaukku, jonne mahtuu paljon ihmeellisiä asioita – ja jonne kertyy paljon hyvin ihmeellisiä asioita. Siivosin aikani kuluksi käsilaukkuni sisällön, keräsin vanhat esitteet ja tyhjentyneet kurkkupastillirasiat roskikseen sekä kerin kännyköiden handsfreehihnat nätille kerälle.

Sitten kävin lompakon kimppuun. Siivosin kuitit, lompakkoon kertyneet käyntikortit ja otinpa pois pinon myyntilippuja taannoisin Onnenvärinöihin, jotka siis olivat ohi jo reilu kuukausi sitten.

Olin siirtymässä kännykän tekstarivaraston siivoamiseen, kun paikalle saapui tuttu ihminen. Päätin vaihtaa siivoamisen sosiaaliseen kanssakäymiseen.

***

Matkoineen päivineen verenluovutusreissulla vierähti pari tuntia. Jos olisin tullut tuntia myöhemmin, en olisi ehtinyt odotellessani siivoamaan käsilaukkua enkä lompakkoa. Tulipahan hyötykäyttöön sekin odotusaika.

Haluaisin sanoa, että...