Näppärät näpit

Jos aikaa olisi rajattomasti, voisin kuvitella innostuvani askartelusta.

Lapsen kaveri viettää syntymäpäiväänsä. Osana lahjaa on kiva antaa jotain itsetehtyä.

Juhannusprojektina testasimme kevyttä helmikudontakehystäni: opetin lapselle helmikudonnan alkeet, ja hän tekaisi näppärästi lahjaksi rannekorun. Minä päättelin langat ja kiinnitin lukot. (Ja ryhdyin siinä sivussa miettimään, josko a) löytäisin jonkin kivan helmikudontamallin ja b) hankkisin isomman helmikudontakehyksen, jossa voi kutoa leveämpiä helmitöitä.)

***

Tänään oli kortin vuoro. Koska mielikuvitukseni korttiprojekteissa on suppea, olen hankkinut havaintoaineistoa (pari askartelulehteä ja -kirjaa), joista lapsi valitsi mieleisensä, kukkaruukku ikkunalla -kortin.

Piirsimme ja leikkelimme paperista kasan kukkia, liimasimme, käytimme karhuntarraa ja kaksipuoleista teippiä, ja saimme yhteistyössä aikaiseksi varsin mukavan kortin. Aikaa hupeni odottamattoman paljon, mutta terälehtien leikkuu piti tehdä kieli keskellä suuta. Sitä paitsi lopputulos oli varsin onnistunut.

***

Korttiaskarteluun voisi jäädä koukkuun – ja varustelukierteeseen. Toistaiseksi olen onnistunut tyytymään paperiveitseen, kuviosaksiin ja kohokuviointihärpäkkeeseen, mutta esimerkiksi ATC-korttien tekijöiden taidonnäytteet saavat sormet syyhyämään ja mielen hiniöimään kaikenmoisia leimoja, pintakäsittelyaineita sun muita.

Syvää hengitystä, intensiivistä kellon tuijotusta. Eipä innostuta! Ompelukset, neulomukset ja virkkuut, helmi- ja paljettikirjonnat sekä korut saavat luvan riittää. Ei enää uusia kädentaitoinnostuksia. Ei ainakaan nykyisillä 24 tunnin vuorokausilla.

Haluaisin sanoa, että...