Merkinnät teemasta 'aikataulut'

Heinäkuuhahmotelmia

Heinäkuu. Lupaavat hellettä – ei hyvä. Helle syö työtehoa ja yöunia.

Vaikka oikealle lomalle ei ole tänä kesänä aikaa, kuvittelin silti, että heinäkuussa ehdin myös oleilemaan. Erehdyin tutkimaan kalenteriani tarkemmin ja huomasin, että tässähän pitää tehdä töitä ihan oikeasti.

Tanssitreenejä ei ole kuin kaksi iltaa viikossa. Elokuun Ishtar, joka menee kuun lopussa painoon, nielaisee valtaosan tämän kuukauden työtunneista, ja loput menevät nettisivuprojekteihin ja tilauskoruihin.

Kesän mittaan on tarkoitus toki tehdä koruja itselle ja jälkikasvulle sekä istua runsaasti ompelukoneella – muun muassa juhlavaatetta häihin, joihin meidän on kuun lopussa kutsuttu, sekä vino pino käyttövaatetta sekä lapsille että itselle.

***

Mutta tarkoitus olisi myös viettää aikaa nenä kirjassa. Pöydän nurkalla on pino työhön liittyvää tietokirjallisuutta, joka olisi tarkoitus kahlata läpi, mutta lukulistalla on myös koko joukko nuortenkirjoja – alkuperäinen suunnitelmani oli varata viikko sille, että luen koko Harry Potter -sarjan putkeen.

Ja mieli tekisi myös pyöräilemään, lenkille, uimaan, ja olisi enemmän kuin paikallaan ottaa tehokuuri pilatestreeniä ja runsaasti venyttelyjä.

***

Mieleni minun tekevi. Tähän eivät taida 24 tunnin vuorokaudet riittää.

Vanhoina, hyvinä aikoina

Vanhoina hyvinä aikoina toukokuun viimeinen oli koulun päättymispäivä. Nykyisin koulu loppuu aina viikon 22 lauantaina – tänä vuonna siis 5.6. Vielä on päiviä jaksettavana.

Tänä vuonna kalenteri on ollut kaikkea muuta kuin suosiollinen: vuosi vaihtui viikolla 53, joten paikallinen hiihtoloma (viikko 9) osui maaliskuun ensimmäiselle viikolle “normaalin” helmikuun lopun sijaan. Samalla tavalla kaikki viikkosidonnaiset asiat nitkahtavat joko vuodenkierrossa vähän myöhempään aikaan tahi (kuten toimittamani Ishtar-lehden ilmestyminen) siirtyvät viikkorytmissä viikkoa aiemmaksi.

Vaikken kovin montaa asiaa viikkonumeron perusteella ajattele, silti tällainen nitkahtava vuosi tuntuu sotkevan sisäisen kalenterin.

***

Jos kuluva vuosi tuntuu omalaatuiselta, niin vuoden 2011 kevät vie voiton.

Vuosi vaihtuu nätisti viikolla 52, vuoden ensimmäinen päivä on lauantai. So far so good. Loppiainen on torstaina, joten se viikko on vielä lomaa: arkeen palataan vasta maanantaina 10.1.

Pääsiäinen on ensi vuonna hyvin myöhään: pitkäperjantai on vasta 22.4. Pääsiäistä seuraavana viikonloppuna on vappu (sunnuntaina). Helatorstai puolestaan sattuu olemaan viikolla 22, kesäkuun toisena päivänä.

Hiihtoloman jälkeen ensimmäinen vapaa on siis pääsiäinen huhtikuun loppupuolella. Toukokuulle ei siis tule yhtään ylimääräistä vapaapäivää, eikä helatorstaiviikolle saa pitkää viikonloppua, sillä koulujen päättäjäiset ovat lauantaina 4.6. – sattuneesta syystä myös perjantaina 3.6. käydään koulussa siivoamassa pulpetteja.

Tulossa on raskas kevät.

***

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee kovasti, mutta sitähän ei sijoitetakaan kalenterivuoteen päivämäärän tai viikkonumeron perusteella, vaan kuun kierron mukaan.

Pääsiäisen ajankohta lasketaan kevätpäivän tasauksesta. Etsitään ensimmäinen kevätpäivän tasauksen jälkeinen täysikuu; pääsiäissunnuntai on tätä ajankohtaa seuraava sunnuntai, aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Ensi vuoden pääsiäinen on siis likimain myöhäisimpänä mahdollisena ajankohtana.

Helatorstai sijoittuu pääsiäisestä laskien viidennen ja kuudennen sunnuntain väliin. Helatorstaita vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi.

Helluntaita puolestaan vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi. Helluntai on aina sunnuntaina, seitsemän viikkoa pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Se on se toinen hassu sunnuntai äitienpäivän lisäksi, jolloin kaupat ovat ennen kesää kiinni – paitsi tietysti ensi vuonna, jolloin helluntai on 12.6., kaksi viikkoa ennen juhannusta.

Lisätietoa kirkollisista juhlapyhistä: evankelisluterilaisen kirkon ohjeet Kirkkovuosikalenterin laatimista sekä kirkkovuosi Wikipediassa. Enemmän kiintoisia kalenteripäiviä: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, jossa muun muassa viimeisten kymmenen vuoden almanakat.

Ehdinpäs!

Aamu: lapset koulukuntoon, kynsilakkojen poisto ja sormiin pikakynsilakka. Sopivan mukana kulkevan käsityöprojektin haalinta. Sähköpostit, foorumit ja Facebook. Maailmassa mukana.

Kello kymmeneksi jalkahoitajalle. Toisille se on ilo, minulle pakollista paikoillaan istumista. Tanssijan jalat – jopa itämaisessa tanssissakin – ovat kovilla, joten käyn säännöllisesti hoidattamassa jalkani. Tällä kertaa vietin ajan pujotellen paljetteja lankaan virkkuutyötä varten. Vähän tutkailin ensi vuoden kalenteriakin.

Kotiin. Juoksevia asioita, lapsille välipalaa. Opetuksen suunnittelua, kelloon vilkuilua.

Kolmen jälkeen hurautus lähikaupunkiin optikkoliikkeeseen. Onneksi siellä aikataulut eivät olleet myöhässä, jäi jopa tovi ylimääräistä aikaa keskustella muuttuneista kanta-asiakassysteemeistä. Piilolinsseistä olisi tässä kuussa tarjous.

Puoli viideksi opettamaan. Neljä erilaista itämaisen tanssituntia: ala-asteikäisille perusteita, perustekniikassa täsmäviilausta, jatkotekniikassa imua ja vääntöä, ja sen jatkoksi Alhenan omia treenejä, jotka tällä viikolla mentiin tekniikan viilauspohjalta ilman koreografiaa. Päätteeksi venyttelyä.

Kotiin yhdeksän jälkeen, sopivasti lukemaan lapsille pari lukua iltalukemiseksi. Yksi hajonnut linna ja määrättömästi klooneja.

Kymmenen jälkeen taloon laskeutuu rauha ja hiljaisuus.

***

Jotkut päivät ovat tapahtumamagneetteja, aikatauluhirviöitä. Tänään ehdittiin joka paikkaan, mutta tuottavuus jäi heikoksi. Melkein rohkenisin väittää: mitä tyhjempi kalenteri, sen parempi tulos.

Tällä viikolla kalenteri ei ole tyhjä.

Tyhjä/täynnä

Olohuoneen pöytä on (yhä!) likimain tyhjä. Levitin sille tänään kaikki kalenterit (3 + kännykkä), ja suoritin Suuren Kalenteripäivityksen.

Lopputulos: yksikään kalenterini ei ole enää tyhjä. Siellä on töiden lisäksi koko liuta perheen terveydenhuoltoon ja lasten koulunkäyntiin liittyviä merkintöjä: pelkästään tällä viikolla on jalkahoitaja, optikkokäynti, koululääkärin vastaanotto, vanhempainilta ja yksi vanhempainvartti.

Taitaa olla aika raahata helmityötarpeisto takaisin olohuoneen pöydälle. Onhan se parempi, että on pöytä täynnä mutta kalenteri tyhjillään* kuin päinvastoin.

*Kalenterin tyhjyys oli toki silmänlumetta eikä suinkaan vastannut elämän tahdin reaalitilaa (ks. aiemmin tapahtunutta).

Aikataulut uusiks’

Tämä syksy ei ole ollut aikataulujen kannalta mitenkään helppo. Tämän päivän saldo on kuitenkin jo positiivinen: kaksi asiaa on saatu lätkäistyä kalenteriin, oletettavasti lopullisessa muodossaan.

Sen sijaan moni asia, jonka kuvittelin tekeväni perjantaina, lauantaina tai ehdottomasti viimeistään sunnuntaina, odottaa yhä tekemistä. Annoin periksi flunssalle ja päätin, että en rehki nyt, kun se vielä on mahdollista, jos vaikka ehtisin paranemaan ihan kuntoon.

Sinällään varmasti hyvä päätös, sillä tänään olen siirtynyt siihen vaiheeseen, jossa kumea yskä ryydittää jokaista touhua, ääni on puoli oktaavia normaalia matalampi ja voimia ei riitä niinkään keveään touhuun kuin shoppailuun. Vai olikohan se sittenkin niin, että viimeksimainittu on aina liikaa minun voimilleni?