Sormiharjoituksia

Monet asiat alkavat loksahdella paikoilleen – on jo kyllä korkea aikakin! Tänään on taas moni asia selvinnyt, järjestynyt ja tullut tehdyksi, yksi kerrallaan, kuten niillä on tapana.

Tämäkin opetusvuosi lähtee tästä liikkeelle mukavasti. Syyskuuta luonnehtisin jopa hyvin vilkkaaksi. Oli siellä joku vapaapäiväkin, seassa. Niistä täytyy pitää kiinni, jos meinaa jaksaa vielä lokakuullakin.

hakusanoja aikataulut
Ei kommentteja »

Näin vuoden lopulla oloni on kuin muutamaan kertaan kierretyllä ja puristetulla rätillä, joka on varmuuden vuoksi vielä lingottu, kierrosvauhtina 1200. Vähempikin olisi riittänyt.

Luulenpa tietäväni syynkin: Vuosi sitten tuntui siltä, että olimme jo toipumaan päin lapsen diabetesdiagnoosin aiheuttamasta väliaikaisesta aivokapasiteetin ylikuormituksesta. Diabetes oli tuttu juttu, ja virtaa tuntui riittävän jo muuhunkin. Ei sitten vain aivan niin moneen asiaan, mihin sitä olen jakanut.

Ei tämä silti huono vuosi ollut, olipahan vain opetus siitä, mihin omat voimavarat riittävät.

(Ja tästähän on luonnollisesti otettu opiksi, tietenkin. Ensi vuodeksi olen tehnyt vain väh melkoisesti suunnitelmia. Auts. Ei oppi nosta ojasta.)

***

Viime vuonna tein liudan lupauksia, jotka otsikoin kaukonäköisesti rikkoutuviksi. Niinhän siinä kävi, että valtaosa jäi hurskaiksi toiveiksi. Jotain sentään tapahtuikin.

Tanssipuvuista viininpuna-hopeinen hanan pääsi käyttöön, muttei sitä varten tehdyssä soolokoreografiassa – sen sijaan pukuvarasto karttui jumalaisella emanzakilla, joka sai arvoisensa koreografian. Kirjanpitoa en ole vältellyt, mutta olen huomannut keskittäväni kirjanpitotoimet niin, että urakoin kerralla vähän enemmän.

Eniten harmittaa se, ettei sitä aikaa Omalle Kirjoittamiselle kuitenkaan löytynyt. Kirjoittaminen ottaa enemmän kuin muutaman minuutin silloin tällöin. Kompastuskivenäni lienee se, että jos ei ole deadlinea, asiaa voi lykätä.

***

Toki vuoteen 2008 mahtui paljon hienoja hetkiä. Mainitaan niistä vain tanssivuoden huipennukset, joita olivat tietysti esiintymiset.

Esiintymisten kohokohtana oli Jyväskylän kesäfestivaali kesäkuun alussa, jossa nähtiin Kameliklubissa Alhena ja Sahara sekä Tähtigaalassa sooloni. Eikä unohtaa sovi Onnenvärinöitä tai kesän Speli-keikkoja, jotka olivat alusta loppuun minun suitsissani.

***

Ensi vuodelle en lupaa mitään. Sen sijaan asetan tavoitteen: vuonna 2009 yritän oppia rakentamaan aikataulut uudella asenteella – en sellaisiksi, että tiedän pystyväni selviytymään niistä, vaan sellaisiksi, että minun ei tarvitse kokeilla, miten pitkälle jaksan venyä. Ei tässä enää mitään kaksikymppisiä olla.

Ja vielä saman asian jatkeena: ensi vuonna tavoitteni olkoon keskittyä niihin urakoihin ja projekteihin, jotka tuovat mukanaan hyvän mielen. Toivottavasti vuoden päästä työlistaltani on poistunut joukko sellaisia asioita, jotka nostattavat verenpainetta, ja jäljellä on yhä enemmän niitä, joita on ilo muistella jälkikäteenkin.

hakusanoja aikataulut, lupaukset, tavoitteet, uusi vuosi
Ei kommentteja »

Vapaapäivä, toisin sanoen päivä, jolloin ei tarvitse lähteä illalla töihin. Sehän ei tarkoita, ettei töitä ja tekemistä olisi tällekin päivää kertynyt yllin kyllin.

Olen käyttänyt suurimman osan päivää ajankäytön pohtimiseen (saahan sitä aikansa silläkin tavalla kulumaan). Tällä hetkellä ajankäyttö ja varsinkin aikataulutus on iso ongelma: monet ideat ja suunnitelmat ovat epävarmalla pohjalla, joten kohtuuttoman suuri osa aikaa menee erilaisten vaihtoehtojen pohdiskelussa.

On kaksi tapaa toimia:

1) Päätän, että hoitelen asiat tietyllä aikataulutuksella, ja sitten loput ilmaantuvat asiat sovitan niihin rakosiin, mihin mahtuvat (jos mahtuvat).

2) Yritän selvitellä, mitä kaikkea olisi mahdollista saada toteutettua, ja sitten sovitan vapaasti aikataulutettavat asiat vakioaikaisten ympärille niin, että kokonaisuudesta tulee mahdollisimman jouheva ja taloudellinen.

***

Olen taipuvainen toimimaan kakkostavalla. Inhoan aikatauluja, jotka pakottavat odottelemaan. Esimerkiksi iltaopetukseni pyrin järjestämään niin, että tunnit seuraavat toisiaan sopivasti rytmitettyinä. Jos tuntien välille jää hukka-aikaa, se menee todellakin hukkaan: en voi tehdä mitään hyödyllistä, lihakset ehtivät kylmetä ja ilta venyy.

Teen mieluiten työtä intensiivisinä ryppäinä. Kun teen nettisivuja tai koruja tai taittotyötä, teen kyseistä hommaa urakalla, jolloin työnteko sujuu jouhevammin kuin tekemällä tunnin yhtä, toisen toista. Pyrin keskittämään hommat niin, että esimerkiksi yksi viikko on varattu nettisivujen koodaamiselle tai taittotyölle. Valmista syntyy paljon nopeammin, kun aivot ovat valmiiksi oikealla vaihteella.

Valitettavasti aina ei ole mahdollista urakoida. Monen deadline-on-joskus-hamassa-tulevaisuudessa-projektin aikataulutus on yllättävän hankalaa, etenkin kun väliin pukkaa aina joitakuita akuutinkiireisiä hommia.

***

En ole koskaan kirjannut kalenteriini muuta kuin deadlinet; menetelmänäni on ollut joustava priorisointi. Olen aina tehnyt sitä, mikä kulloinkin on ollut kiireisintä, tärkeintä tai mielenkiintoisinta, ja hommat ovat valmistuneet deadineen mennessä.

Joustava priorisointi on toiminut loistavasti viime aikoihin asti. Tätä nykyä käpälissäni on aikaisempaa enemmän asioita: firma, muut työt, lapsiperheen arki ja siinä sivussa vielä muutaman yhdistyksen hommia, kuten näytösjärjestelyjä.

Olen viime aikoina pohdiskellut uusia toimintamalleja. Luulen, että paras
tapa olisi tehdä pitkille projekteille työsuunnitelmat ja täyttää
kalenteri etukäteen. Kalenterissani toki näkyvät määräpäivien lisäksi opetukset, pakolliset menot, tapahtumat ja perheen yhteiset vapaat, mutta en ole
tavannut kirjata näkyville niitä aikoja, jotka aion jotain tiettyä
työtä tehdä. Ulkopuolisen silmiin kalenterini näyttää häkellyttävän
tyhjältä, kun muistiinpanoja on vain muutama siellä täällä.

***

Jos ryhdyn varaamaan päivittäin työskentelyajan kalenteriini, kuinka käy: Brakaako pääni, kun kalenteri on täynnä merkintöjä? Sekoaako elämäni, jos joudun kääntämään huolellisesti suunnitellut aikataulut uusiksi esimerkiksi sairaalakontrollin vuoksi? Meneekö pelkkään aikataulutukseen kohtuuttomasti aikaa, jonka voisi käyttää töiden tekemiseen? Muistanko jättää aikatauluihin hengitysvaraa?

Vai saisinko lopultakin jonkinsorttisen mielenrauhan? Oppisinko sanomaan “ei”, jos aikataulu käy tiukaksi? Tekisikö aikataulutus elämästäni onnellisempaa?

hakusanoja aikataulut, priorisointi
Ei kommentteja »

Mietin tuossa töistä kotiin ajellessani, miksi on vähän sippi olo. No eihän se ihme ole: olen viipottanut yli kaksi viikkoa putkeen ilman hengähdystaukoja. Ei sellainen minulle sovi.

Ensin oli tavallinen työviikko, neljä iltaa, joiden lisäksi hektistä valmistautumista näytökseen ja puvunompelua. Sitten perjantaina näytös ja viikonloppuna luuhasin läpi kaikki tarjotut tanssikurssit. Seuraavalla viikolla neljän työillan viikko plus vielä tanssiryhmän treenit perjantaina, sitten lauantaina Seinäjoelle katsomaan näytelmää ja sunnuntai meni alveja laskiessa. Sitten alkoi tämä työviikko. Onneksi huominen on vapaa.

Ehkä se on sitä vanhenemista, ettei enää jaksa puurtaa pitkää päivää ja yötä perään viikko toisensa jälkeen. Joskus on pakko pysähtyä ja levätä. Onneksi pääsiäinen on ovella.

(Tarkentava huomautus: ihan oikeaa lomaa ei ole luvassa, sillä pyhiksi on nettisivuhommia, taittotöitä, ompelemista ja koruntekoa, ja pitäisi vielä pari koreografiaakin saada kasattua. Mutta hyvää tekee sekin, ettei muutamaan päivään tarvitse lähteä kotoa muuta kuin ruokakauppaan.)

hakusanoja aikataulut, kiire, lepo
Ei kommentteja »

Tänään tein lopultakin sen, mitä piti eilisiltana ehtiä: vaihdoin vuoden 2008 kalenteriin. Tarkkaan ottaen kahteen, sillä seinällä täytyy olla yksi yleissilmäyksiä varten, oma kansiomallinen kalenterini puolestaan on aikataulutusta ja muistiinpanoja varten.

Inhoan epävarmojen merkintöjen tai liukuvien aikataulujen tekemistä kynällä, jonka jälkeä ei voi pyyhkiä. Siksi kalenteriini ilmaantuu (ainakin aktiivisina muistiinmerkintäaikoina) tarralappuja, joita voi siirtää ajankohdasta toiseen. Niinpä kalenterin täyttövaiheessa ja tulevaisuutta suunnitellessa pöydällä pyörii paitsi erivärisiä kyniä (hahmotan kalenterini värikoodien avulla) myös liuta erimuotoisia ja erivärisiä tarralappuja, joita jälkikasvu katsoo himoiten.

***

Kevät on buukattu, ja kesäkin on jo varattu. Syksyllä oletettavasti jatkuvat opetushommat, ja muutama viikonloppu on jo vuoden jälkimmäiseltä puoliskolta kiinni. Alkuvuodesta on se aika, kun pitää aloittaa syksyn suunnittelu.

Kun sanon, että kevät on buukattu, en tarkoita, että töitä ja menoja olisi joka päivälle, illalle ja viikonlopulle. Olen jo oppinut, että kalenterissa pitää olla riittävästi valkoisia päiviä, jotta minä ja perhe pysyisimme täysissä järjissä. Luovuus ei kukoista kalenterimerkintöjen lomassa.

hakusanoja aikataulut, deadline, kalenteri, vuosi 2008
2 kommenttia »