Merkinnät teemasta 'äitiys'

Äitiydestä + kahdeksas biisi

Äitienpäivänä on hyvä pysähtyä miettimään omaa äitiyttään.

Minulla ei onneksi ole mitään harhaluuloja asiasta: olen varmaan maailman surkein äiti. En osaa laittaa ruokaa enkä leipoa, siivous ei ole prioriteettilistallani järin korkealla, välillä pyykkivuoret yltävät kattoon eikä kenelläkään ole puhtaita vaatteita. Jäkätän ja naputan, valitan ja marmatan, ja päälle päätteeksi kiellän kaiken kivan.

Ei minusta saa tekemälläkään sellaista äitiä, joille lauletaan herkkiä ja haikeita äitienpäiväviisuja.

Minä olen sellainen äiti, joka pistää lapsensa töihin, ajattelemaan ja miettimään, etsimään tietoa ja hakemaan vastauksia. Kun törmään hyvään tilaisuuteen opettaa kieliä tai matematiikkaa, selostan pitkään, perinpohjaisesti ja poikkitieteellisesti asioita (mutta jätän luonnontieteet ja muut humanistiset aineet suosiolla niille, jotka hallitsevat ne paremmin).

Minä en aina jaksa innostua arkivaatteista, mutta ompelen jediviittoja ja kirjon räppärilippiksiä, teen lapsille juhlapukuja ja esiintymisasuja. Minä opetan lapseni rakastamaan niin Kolmatta Naista, Seminaarinmäen mieslaulajia kuin arabialaista musiikkiakin. Talviaikaan en ole koskaan iltarituaalien aikaan kotona, mutta loma-aikoina ennen nukkumaanmenoa luen ääneen fantasiaromaaneja.

Ja minä olen se äiti, joka nalkuttaa, että enempää salaattia ei tipu, elleivät lapset syö myös pääruokaa. (Tämä tarina on tosi, eikä edes ainutkertainen.)

***

Kahdeksas päivä: laulu, johon osaat sanat

Shakira: La pared (YouTube-linkki, lisäksi laulun akustinen versio)

Minulle laulujen sanat ovat usein yhtä tärkeitä kuin musiikkikin. Osaan sanat valtavaan määrään lauluja – osan olen oppinut kuuntelemalla, mutta melkoisen suuren osan olen tarkoituksella opetellut. Kaikkia en pysty vetaisemaan lonkalta, mutta sopivan levyvalikoiman kanssa pystyn laulamaan musiikkien mukana tuntitolkulla.

Useimmista arabiankielisistä lauluista, myönnän, osaan vain katkelmia sieltä täältä, mutta muutamasta laulusta, johon minulla on sanat, olen opetellut pitempiä katkelmia. Ehkä vielä koittaa sekin aika, kun pystyn laulamaan kaikki talven lauletut koreografiamusiikit.

Tänään piti valita kappale, johon osaa kaikki sanat. Suomen- ja englanninkielisistä lauluista en olisi osannut valintaa tehdä, joten päätin valita biisin, johon osaan kaikki sanat, vaikken osaa itse kieltä. On äimistyttävää, miten sulavasti voinkaan laulaa espanjaa (josko en aivan puhdasoppisesti ääntäen), vaikken osaa itsenäisesti muodostaa ensimmäistäkään lausetta espanjaksi.

Y el deseo gira en espiral
Porque mi amor por ti es total
Y es para siempre

Äidin peilikuva

Äitiroolini toteutuksessa on selvästi jotain petrattavaa. Lapsi lueskeli tänään esimerkkejä äitityypeistä hyvin masentavin tuloksin.

Ensimmäinen tunnistushihkaisu (lapsen, ei äidin) kuului kohdassa burn out -äiti: “Äkäinen kuin ampiainen, jos kaikki ole sujunnut niin kuin hän suunnitteli.” Auts.

Mutta yhtä lailla kuulemma merkit osuvat kohdalleen touhoäiti-tyypissä. “Touhottaa ja vaatii, että muutkin touhottavat.” En kyllä tunnista tästä itseäni, en varsinkaan kohdasta “kodin pitää olla aina tip top”. Ehkä jälkikasvu ei vielä ymmärrä, mitä tip top tarkoittaa.

Ja kaiken kruunasi pomoäiti: “Pomottaa koko perhettä kanista lähtien.” Meiltä puuttuu kani, mutta muuten kuvaus kuulemma vastaa todellisuutta.

Muistutettakoon, että en kaikesta päätellen ole ylihuolehtijaäiti (josko tästä eniten itseni tunnistan): “Pitää huolta, että lapsella on aina villahousut jalassa ja pipo päässä viileällä säällä.” En myöskään saanut tyyppileimaa kaveriäiti (“on niin kaveria, että lasta nolottaa”). Ehkä sekin vaihe vielä tulee.

Äitityypit on listattu varteenotettavassa julkaisussa Kelvoton koululainen vaihtaa vapaalle, toim. Pirkko-Liisa Perttula, Otava 2003.