Merkinnät teemasta 'allergia'

Lääkitys kohdallaan sekä 23. ja 24. biisi

Tänä vuonna päätin olla fiksu ja aloittaa allergialääkityksen ajoissa – en siis vasta siinä vaiheessa, kun en enää kestä oireita, vaan ennen ensimmäisen oireen ilmaantumista, jopa ennen kuin siitepölytiedote merkkaili näitä seutuja ensimmäisilläkään palleroilla. Olo on ollut mainio koko siitepölyajan.

Läpi talven olen napannut joka aamu monivitamiinitabletin. En tiedä, onko sillä ollut vaikutusta vai liekö sattumaa vain, mutta tänä keväänä en ole kärsinyt flunssista tai muita sairasteluista. (Ja nyt iso kopkopkop lähimpään puupintaan, ettei asiantilan ääneenlausuminen saa kaikkia viruksia tekemään täsmähyökkäystä minun elimistööni.)

Taannoin lisäsin aamucocktailiini vielä magnesiumtabletin. Tapanani on ollut saada varsinkin venytellessä herkästi suonenvetoja, ja ne tuntuvat nyt talttuneen. Joko magnesium todellakin saa suonenvetoni vähenemään tai olen hyötynyt plasebo-efektistä.

Nyt tarvittaisiin enää pilleri, joka veisi väsymyksen pois. Se itsestään selvä vaihtoehto – nuku enemmän – kun tuntuu olevan minulle kovin hankala toteuttaa.

***

Kahdeskymmeneskolmas päivä: laulu, jonka haluat soivan häissäsi

Meidän häissämme ei soitettu mitään, ellei lasketa vihkitilaisuuden virttä. Mutta jos olisi soitettu, tämän laulun olisin halunnut kuulla.

Andrew Lloyd Webber: Unexpected song (YouTube-linkki)

Yksi maailman ihanimmista lauluista, mutta vaatii laulajaltaan hyvin laajan äänialan ja kyvyn tulkita laulua. Tästä on YouTubessa tuhat ja yksi versiota, mutta valtaosa on joko koloratuurisopraanoille sovitettuja tai esityksissä on oiottu melodian hurjimmat intervallit. Lopuissa sitten painotetaan sanoja minun makuuni väärin. (Jep, kranttu mikä kranttu.)

Valitsin tähän Idina Menzelin tulkinnan Andrew Lloyd Webberin 60-vuotisjuhlakonsertista. Videointi on varsin pomppiva, mutta muuten tämä esitys on niin lähellä täydellisyyttä kuin voi toivoa (ja jos se kertosäkeen eka [aaaanikspekted] olisi [an-iks’pekted], oltaisiin vielä pykälää likempänä).

I don’t know what’s going on
can’t work it out at all
What ever made you choose me
I just can’t believe my eyes
you look at me as though
you couldn’t bare to loose me

Now, no matter where I am
no matter what I do
I see your face appearing
Like an unexpected song
an unexpected song
that only we are hearing

***

Kahdeskymmenesneljäs päivä: laulu, jonka haluat soivan hautajaisissasi

Tämä on helppo valinta, mutta kappaletta ei löydy YouTubesta.

Inka Vilén (säv. ja san.): Katso niin näät

Tein laulun Rami Lahdenmäen näytelmään Oikeen on aina paree vuonna 1999. Gospel-henkinen simppeli biisi sai ideansa näytelmässä mainitusta suojelusenkelistä. Sittemmin tätä laulua on laulettu sujuvasti sekä ristiäisissä että hautajaisissa.

Katso niin näät, sua enkeli suojaa
Hän siivillään sua koskettaa
Tartuthan siis kätehen lujaa
Hän johdattaa sut kotihin taas

Oireeton ja kolmas biisi

En pidä lääkkeiden syömisestä. Tänä keväänä olen nöyrtynyt ja syönyt allergialääkkeitä jo ennen kuin siitepölyallergian oireet ilmestyivät. Häkellyttävää kyllä, allergiaoireita ei ole tullutkaan. Nyt mietityttää, kannattaako niitä lääkkeitä syödä, kun kerran ei ole oireitakaan.

Aivan: todennäkösimmin ne oireet ovat pysyneet poissa juuri allergialääkkeiden ansiosta. Mutta silti pää yrittää väittää, että turhaan niitä napsii.

***

Kolmas päivä: kappale, joka tekee onnelliseksi.

Irving Berlin: Heat Wave, esittäjänä Marilyn Monroe (YouTube-linkki)
(pitempi otos elokuvasta, Ella Fitzgeraldin tulkinta,
Miss Piggyn Muppet-versio)

Kappale on loistava ja elokuvaversion sovitus temponmuutoksineen kiehtova. Valitsin biisin tähän kategoriaan erityisesti siksi, että aina kun kännykästäni kajahtaa kappaleen alkutahdit, tiedän, että sieltä soittaa joku perheeni jäsenistä.

Luonnon oma botox

Turpeat huulet ovat kuulemma in. Kokeilin, en pitänyt.

Ehkä olisin suhtautunut toisin, jos tavoitteena olisi ollut saada lisää massaa huuliin. Tämä tuli vähän niin kuin vahingossa, ja vielä toispuoleisena. Sitä paitsi se kutitti ja kihelmöi.

Pikaisen diagnoosin perusteella veikkasin – yllätys yllätys – allergiaa. Mahdollisten aiheuttajien karsintakierrokselta ykkössuosikiksi nousi siitepöly. Parhaillaan heinät ja pujo sotkevat lisääntymistavoitteillaan pienen ihmisen elämää.

Ei siis saa suudella miestä, joka on pelmuuttanut pihan heinikoita. Ei ainakaan ilman antihistamiinitabletteja.

Reagoin, siis olen

Kyllähän minä tiedän, että olen allerginen kaikenmoisille asioille – lepälle ja koivulle, niittynurmikalle ja timoteille, kissoille ja koirille, hevosista puhumattakaan – , mutta silti tämä tuntuu vähän naurettavalta.

Minua puri etusormeen paarma. Nämä etelän paarmat ovat niitä pieniä kärpäsen näköisiä, eivät sellaisia puolen hevosen kokoisia vihreäsiipisiä mulkosilmiä, joita Lapissa on. Niinpä en osaa näitä paikallisia oikein vaarallisiksi ötököiksi luokitella.

Ensin puremaa kirvelsi. Sitten etusormi alkoi paisua, sitten se muuttui punaiseksi ja kuumottavaksi. Turha kai sanoakaan: sormen koukistaminen muuttui mahdottomaksi.

Kaivoin allergialääkkeet jostain kaapin kätköistä ja nielaisin pikapikaa yhden antihistamiinin. Nyt tässä odotellaan, josko tilanne helpottuisi. (Jos ei helpottuisi, täytyy varmaan kilauttaa päivystykseen. Minun tuurillani siellä olisi sama lääkäri, joka ennen joulua arpoi lapsemme ärhäkkään** allergisen reaktion syitä.*)

Jatko-osa kello 17.29

Kuumotus on poistunut ja koukkuunkin sormea jo vähän saa, vaikka sormi onkin vielä muotopuoli. Muita antihistamiinin positiivisia vaikutuksia: nenä ei vuoda. Ehkä niitä lääkkeitä voisi oikeasti käyttää jo vähän pienempiinkin oireisiin.

*Tarkennus: ammattitaitoinen ja mukava lääkäri – mutta pitäisiköhän hänellä pokka, jos meidän perheestä taas tultaisiin ärhäkkää** allergiareaktiota valittamaan.

**Kielellinen havainto tuntia myöhemmin:
ärhäkkä : ärhäkän mutta ärhäkäs : ärhäkkään
Perussanakirja tuntee molemmat, mutta minun suuhuni istuu luontevammin ärhäkkä. Luulisin.

Pinkki ja hyttyset

Taisin olla silloin ehkä neljäntoista, niillä main. Toukokuuta se kuitenkin oli, sillä jalassani oli kiinalaistossut (hyvin huonot jalassa, mutta kevyen kesäiset).

Minulla oli kasarityyliin aivan ihanat pinkki-mustat vaatteet, pinkillä pohjalla mustia japanilaisriipustuksia. Olin menossa kasarivetimissäni soittamaan matineaan.

Juuri ennen matineaa kasvoni alkoivat muuttua yhtä pinkeiksi kuin vaatteeni. Koska kyse oli kasaripinkistä, kasvojen väri oli todellakin pinkki. Kävin soittamassa matineassa, kasvot sävytettyinä asuuni, ja sitten lääkärin vastaanotolle. Tulos: nokkosrokko, jonkin sortin allerginen reaktio. Syylliseksi epäiltiin ruusunmarjan makuista marjaviiliä. En ole sen koommin ruusunmarjaviilejä syönyt.

***

Tänään lapsi alkoi valittaa, että hänellä on hyttysenpistoja. Vuodenaikaan nähden pidin hyttysiä suhteellisen epätodennäköisinä syyllisinä. Tarkempi syyni osoitti, että hyttysenpiston kaltaisia paukamia oli isolla alalla säärissä, reisissä, käsivarsissa ja lopulta myös kasvoissa.

Lääkärin diagnoosi: nokkosrokko. Syyllinen on vielä epäselvä, mutta todennäköisesti se löytyy hedelmäsalaatista. Tällä hetkellä arvauksena on papaija, mutta oikeus virhepäätelmiin pidätetään.

Hedelmäsalaattia syödään jatkossakin, mutta varmaankin ilman papaijaa.