Merkinnät teemasta 'Andrew Lloyd Webber'

Seinäkuun yöhön + yhdeksästoista ja kahdeskymmenes

Kahdeksan tunnin yö ei tunnu missään, vieläkin käyn hitaalla. Tänään vuorossa Seinäkuun yö, alustavasti noin seitsemän tunnin reissu. Ennustan, että sen jälkeen olen ihan valmista kauraa ja poikkeuksellinen viikonloppu (= ei pakollisia menoja kalenterissa) tulee tarpeeseen.

Kun tässä iltaa kohti heräilen ja saan meikit naamaan, on keikkafiiliskin varmasti kohdallaan. Sahara ja D’Or Tiny Edition esiintyvät Seinäkuun yössä kolmeen otteeseen:

  • Nuorisokeskuksessa kello 18.35
  • Torikeskuksessa kello 19.40
  • Lyseolla kello 22.10

Kaikilla keikoilla nähdään viisi tanssia, tarjolla itämaista tanssia haikeasta hilpeään ja kansanomaisesta fantasiaan, mausteena lennokasta disco orientalia.

Seinäjoella liikkuvat, tervetuloa katsomaan meitä ja muita!

***

Yhdeksästoista päivä: laulu suosikkilevyltä

Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Toisen takin taskuun (YouTube-linkki)

Kun Kolmatta Naista on jo kahteen otteeseen, niin tarjotaan vaihteeksi Perunateatteria. Perunateatterin ensimmäiset kaksi levyä (Vol. 1 sekä Mitä sais olla) menivät Kolmatta Naista kaivatessa, mutta kolmannesta levystä eteenpäin Perunateatteri oli loistava.

Se kolmas levy on Kaupunkitarinoita. Nappasin laulun Toisen takin taskuun, mutta koko levy on täynnä hienoja biisejä. Kuten Perunateatterin seuraavakin, Pikkutaivas. Ja sitä seuraava Appelle-moi Bob. Ja se viimeinen, Kaikki rakkaudesta.

Vuonna 1994 jäin kaipaamaan syvästi Kolmatta Naista. Vuonna 2005 jäin kaipaamaan Perunateatteria. Onneksi on Hehkumo – ja taas Kolmas Nainen.

***

Kahdeskymmenes päivä: laulu, jota kuuntelet vihaisena

Andrew Lloyd Webber: Overture of Jesus Christ Superstar (YouTube-linkki)

Musikaali, joka on vahva ja koskettava. Tunteiden kirjo vie mukanaan.

Elokuvasta en pitänyt yhtä paljon kuin itse musikaalista (Jeesuksen osa on parhaimmillaan Ian Gillanin tulkintana), mutta kiinnostuneille elokuvan tulkinta Overturesta

Rakkaudentunnustus

Katselin nuotteja, ja sävelet alkoivat kaikua korvissani. Hävisi parikymmentä vuotta, sama hurmaannus löytyi yhä. Jotkut kappaleet ovat elämää suurempia.

En ollut koskaan kuullut Andrew Lloyd Webberistä enkä Phantom of the Operasta, ennen kuin näin nuotit pianon kannella. Ryhdyin soittamaan, Charles Hartin ja Richard Stilgoen huumaavat sanat asettuivat nuotteihin. Musiikki vei minut johonkin aivan muualle kuin siihen olohuoneeseen, sen pianon ääreen.

Close your eyes, let your spirit start to soar,
and you’ll live as you’ve never lived before.

Sinä talvena kuuntelin musikaalia uudestaan ja uudestaan (kahden cd:n versiolla on vain yksi raita per levy – vihonviimeistä kohokohtien kertausta ajatellen). Ihastuin Sarah Brightmanin ja Michael Crawfordin tulkitsemiin kappaleisiin, huumaannuin sovituksista ja juonta kuljettavista laulullisista vuoropuheluista, rakastuin siihen tapaan, miten sanoitukset oli rakennettu, miten riimit istuivat musiikin fraaseihin ja rytmittyivät säkeiksi ja säkeensisäisiksi soinnuiksi.

Let the dream begin,
let your darker side give in
to the power of the music that I write,
the power of the music of the night.

Sitten ryhdyin tutustumaan muuhunkin ALW:n tuotantoon. Pyrin hankkimaan kaiken mahdollisen original London cast -nauhoituksina, ei ehdottomasti minään highlights-versioina vaan sellaisina, joissa kuultiin myös vuoropuheluita ja musiikillisia siirtymiä.

Aspects of Love (1989) sisältää maailman kauneimman rakkauslaulun Love changes everything (san. Don Black, Charles Hart). Sunset Boulevard (1993), tarkemmin sanoen takaa-ajokohtauksen musiikki, on soittoäänenä kännykässäni.

Jesus Christ Superstar (1970) kolahti paremmin levynä (1970, Jeesuksen osassa Ian Gillan) kuin elokuvana (1973). Evita (1976) minulla on vain elokuvan soundtrackina, mutta täytyy tunnustaa, että Madonna istuu Evitan rooliin huikeasti. Kappale Buenos Aires on soinut tanssitunneillanikin lämppärinä.

Cats (1981) innostutti minut lukemaan T. S. Eliotin kirjaa Old Possum’s Book of Practical Cats (1939), josta useimmat lyriikoista ovat peräisin (kissamaailman ihastuttavimmat kriminaalit ovat Macavity sekä Mungojerrie and Rumpelteazer). Maailman toiseksi kaunein rakkauslaulu Unexpected Song löytyy musikaalista Tell me on Sunday (1979/1982), mutta siihen olen tutustunut vain nuottien välityksellä.

Se oli rakkautta jo ensimmäisistä nuoteista asti.

Lyriikkasitaatit Charles Hart, Richard Stilgoe laulusta The Music of the Night (musikaalista The Phantom of the Opera, 1986)