Merkinnät teemasta 'askartelu'

Näppärät näpit

Jos aikaa olisi rajattomasti, voisin kuvitella innostuvani askartelusta.

Lapsen kaveri viettää syntymäpäiväänsä. Osana lahjaa on kiva antaa jotain itsetehtyä.

Juhannusprojektina testasimme kevyttä helmikudontakehystäni: opetin lapselle helmikudonnan alkeet, ja hän tekaisi näppärästi lahjaksi rannekorun. Minä päättelin langat ja kiinnitin lukot. (Ja ryhdyin siinä sivussa miettimään, josko a) löytäisin jonkin kivan helmikudontamallin ja b) hankkisin isomman helmikudontakehyksen, jossa voi kutoa leveämpiä helmitöitä.)

***

Tänään oli kortin vuoro. Koska mielikuvitukseni korttiprojekteissa on suppea, olen hankkinut havaintoaineistoa (pari askartelulehteä ja -kirjaa), joista lapsi valitsi mieleisensä, kukkaruukku ikkunalla -kortin.

Piirsimme ja leikkelimme paperista kasan kukkia, liimasimme, käytimme karhuntarraa ja kaksipuoleista teippiä, ja saimme yhteistyössä aikaiseksi varsin mukavan kortin. Aikaa hupeni odottamattoman paljon, mutta terälehtien leikkuu piti tehdä kieli keskellä suuta. Sitä paitsi lopputulos oli varsin onnistunut.

***

Korttiaskarteluun voisi jäädä koukkuun – ja varustelukierteeseen. Toistaiseksi olen onnistunut tyytymään paperiveitseen, kuviosaksiin ja kohokuviointihärpäkkeeseen, mutta esimerkiksi ATC-korttien tekijöiden taidonnäytteet saavat sormet syyhyämään ja mielen hiniöimään kaikenmoisia leimoja, pintakäsittelyaineita sun muita.

Syvää hengitystä, intensiivistä kellon tuijotusta. Eipä innostuta! Ompelukset, neulomukset ja virkkuut, helmi- ja paljettikirjonnat sekä korut saavat luvan riittää. Ei enää uusia kädentaitoinnostuksia. Ei ainakaan nykyisillä 24 tunnin vuorokausilla.

Lehtihyllyllä

Pysähdyin eilen kauppareissulla lehtihyllyjen ääreen. Silloin tällöin tulee lehtien kansia tuijoteltua, mutta viimeisimmästä irtonumero-ostoksestani taitaa olla jo jokunen vuosi.

Poikkeuksellisesti pysähdyin askartelulehtien ääreen. En ole askartelutyyppiä, mutta kädentaitokirjojen lueskelu ja kirjanmerkkivaihtoon osallistuminen herättelivät inspiraation, josko myös paperista ja sen liitännäisistä voisi tehdä jotain.

Havaitsin, että askartelulehtien kirjo on uskomattoman lavea. Ainakin neljä, viisi suomenkielistä lehteä sisältää pääasiassa askartelua ja muita kädentaitoja kuin ompeluksia ja neuleita. Tosin pientä vääristymää aiheuttanee se, että Eafons Oy julkaisee kahta lehteä, Sinä osaat -lehteä ja Askartelulehteä, ja näiden sisältö näytti pikaisella vilauksella olevan hyvin samankaltaista, jos ei suorastaan limittäistä tai päällekkäistä.

Päädyin ostamaan toistaiseksi uusimmat numerot Sinä osaat -lehteä sekä Ihana-lehteä. Kivoja vinkkejä ja juttuja, näyttäviä lehtiä, mutta paljon vähemmän mitään sytyttävää kuin esimerkiksi käsityölehdissä. Ehkä en ole tarpeeksi sisällä askartelun hienouksissa?

Talletan lehdet tarkasti kädentaitolehtieni joukkoon ja selailen niitä varmasti vielä moneen otteeseen. Mutta se sisäinen askartelijani on yhä ainakin puoliunessa.

Tottelematon

Minua tottelevat sakset, neulat, puikot ja koukut, jopa pihdit ja sivuleikkuritkin. Osaan ommella käsin ja koneella, neuloa ja virkata, kirjoa langalla, helmillä ja paljeteilla, kasata koruja tekniikalla jos toisellakin. Joskus muinaisuudessa olen istunut kangaspuiden äärellä, ja olenpa joskus saanut aikaiseksi jotain sahalla, vasaralla ja puukollakin.

Siksi tuntuu niin käsittämättömältä, että jokin näperryksen ala voi tuntua niin haasteelliselta. Mutta niin se vain tuntuu; olen surkea askartelija.

Kaikki muu vielä menee, mutta kun jotain pitäisi liimata, lopputulos on yleensä karmea. Saan juuri ja juuri pari paperinpalaa kiinnitettyä toisiinsa, josko useimmiten reunoista jää harmittavasti repsottamaan. Mutta sellaisia ihania taiteellisia askartelutuotoksia, mitä jotkut loihtivat kädenkäänteessä, en tunnu saavan aikaiseksi. Liima kieltäytyy tottelemasta.

Tänään olen uhmannut karmaani ja avittanut jälkikasvua paperitaiteellisen tuotteen toteutuksessa. Kyseessä oli luokkakaverin syntymäpäiväkortti, jonka kanteen liimattiin kolme leikattua paperinpalaa. Lopputulos: liikaa liimaa, kupruilevaa kartonkia, paperin alta tursuavaa liimaa. Ja itseensä tyytyväinen jälkeläinen, jonka mielestä kortti oli tosi ihana.

Mikäs minä olen muuta väittämään. Suljin silmäni repsottavalta paperilta ja liimajäljiltä, ja palasin neuleeni pariin. Ehkä lapseni saavat vielä liiman tottelemaan.