Merkinnät teemasta 'bloggaus'

Turhauttavat koodit

Olen viettänyt suurimman osan iltaa etsien ohjetta, miten siirtäisin Ishtar-blogissa hakulaatikon vaakamenu-riville. Ei sitten onnistu, ei.

Eihän itse hakulaatikon siirtäminen mikään ongelma ole, sen kun kopioi koodia ja siirtää toiseen paikkaan. Ongelmana on, että teenpä mitä tahansa, hakulaatikko ei suostu olemaan linkkien kanssa samalla rivillä, vaan haluaa välttämättä ihan oman rivin.

Koska ratkaisu yleensä löytyy siinä vaiheessa, kun sitä lakkaa etsimästä, ilmoitan täten lopettavani ongelman ratkomisen nyt.

***

Kaksi minuuttia myöhemmin

Eikö nyt jo alkaisi olla aika?

Kooditettu

Olen nyt muutaman päivän viettänyt tietokoneen äärellä tutkiskellen koodinpätkiä, hakemistorakenteita ja uusia ohjelmia. 7HT:n sivut on siirretty uudelle palveluntarjoajalle, uudet sähköpostit luotu ja otettu käyttöön, postituslistat kirjoitettu uusiksi ja Ishtar-blogi siirretty Vuodatuksesta uuteen kotiin.

Tämän päivän olen muokannut tämän oman blogin ulkoasua. Löysin jo eilen silmää miellyttävän teeman, aamusta asensin sen ja sitten ryhdyin muuttamaan kaiken muutettavan siihen muotoon kuin halusin. Vieläkin varmaan jossain kohti tulee väärää kieltä ja väärää tekstiä vastaan, mutta ainakin päivämäärät ja kellonajat ovat nyt suomalaisittain, teemat ja hakusanat kohdallaan ja kalenterikin löytyy tuosta vierestä.

Nyt täytyy vielä miettiä kuvituspuolta: vinjetti on hitusen ykstotinen tällaisena. Väri on kummiskin kohdallaan!

Muutto

Tähän on tultu: blogilla on uusi koti. Hankin firman domainin rinnalle oman henkilökohtaisen domainin, ja nyt on WordPressillä toteutettu blogi pystyssä. Tähänastiset merkinnät ovat kopioita Vuodatuksesta, tästä eteenpäin liikutaan täällä omalla domainilla.

Ulkoasusta ei ole vielä tietoakaan, kategoriat ovat keskeneräiset ja toistaiseksi käytössä on englanninkielinen WordPress, joten osa sivupalkkien annista ja päivämäärämerkinnöistä on väärällä kielellä. Rohkenen toivoa, että lähiviikot tuovat olennaista parannusta asiaan.

Ensi viikolla muuttaa toinen blogini myös WordPressiin. Ishtar-blogi tulee jatkossa löytymään www.7ht.fi-sivustolta.

Normaalivauhdissa

Olen ilmiselvästi siirtymässä lomatunnelmista syksytunnelmiin. Tämä aamu on mennyt kutakuinkin tyypillisellä tavalla.

Heräsin aiemmin kuin olisin halunnut, hoitelin jälkikasvun aamupalat ja tyttären insuliinit ja sen sellaista. Keitin vettä, tein itselleni ensimmäisen kupin Indian chai -teetä. Istuin tietokoneelle ja kävin katsastamassa sähköpostit (tavallisten neljän sähköpostitilin lisäksi myös muutaman harvemmin käytetyn).

Sitten hyppäsin Helmettiin, ja tarkistin, ettei mitään olennaisia ja kiinnostavia keskusteluja ole menossa ohitseni. Sen jälkeen menin Diabetesliiton kohtauspaikalle, jossa pohdiskelin liuskojen riittävyyttä ja kesän mukavimpia hetkiä sekä lueskelin D-arjen asioista.

Niin ikään olen käynyt katsomassa säätiedotuksia, uutisia, tulevia tv-ohjelmia, juonut pari kolme kupillista teetä ja pohdiskellut aamupalaa. Olen siis pian kaksi ja puoli tuntia roikkunut tietokoneella, asennoitumassa päivään.

Tekemistähän olisi: olisi oikeita töitä, pitäisi vaihtaa akvaarioihin vedet, tarttis ryhtyä perkaamaan kangasvarastoista lapsille sopivia vaatekankaita (ja tietysti leikkaamaan ja ompelemaan niitä). Astianpesukoneesta pitäisi painaa virtakytkin pohjaan, pyykkejä pitäisi kantaa kodinhoitohuoneeseen asti. Työhuone odottaa perusteellista raivausta, kuopukselle liian pienet vaatteet pitäisi pakata pois, nettisivuja pitäisi päivittää, kalenteri ja tytön omaseurantavihko täytyisi saattaa ajan tasalle, ruokakaupassa pitäisi käydä.

Ja minä istuskelen tietokoneella miettimässä, pitäisikö keittää uusi pannullinen vettä ja juoda neljäs kuppi teetä. Loma on selvästi loppunut.

Pitkänsitkeää

Josko kirjoittelen tätä blogia siksi, että tulisi treenattua kirjoittamista, ei se silti poista jonkinmoista kriittisyysastetta. Sisältökritiikki hoituu sensuurisuotimellani automaattisesti, mutta tekstin muoto -siivilä on aika harva.

Kirjoittamisen opetuksessani vakiolauseeni on “kirjoita lukijalle”. Se on mielestäni ohje parhaasta päästä. Jos mediana on vaikkapa erikoisalan lehti, sen lukijana ovat erikoisalaan perehtyneet ihmiset. Heille voi kirjoittaa syvempää tekstiä kuin yleisjulkaisuun. Itämaisen tanssin harrastajalle voi kirjoittaa khaligista tai baladista, keskivertolukijalle täytyy kertoa, että itämaiseen tanssiin kuuluu laaja kirjo Lähi-idän tansseja, kuten Persianlahdelta tuleva khaligitanssi. Baladi taas äännetään “bälädi”, ja se viittaa kotimaiseen, siis egyptiläiseen tanssiin. Akvaarioharrastajalle voi ryhtyä kirjoittamaan PMDD:stä* tai kypsytyksestä, yleisjulkaisussa täytyy kertoa, että akvaariokasvit vaativat lannoitusta tahi ennen kalojen tuomista akvaarioon täytyy kasvattaa riittävä bakteerikanta.

Asiatekstillä on aina tarkoitus, se tehdään julkaistavaksi. Kaunokirjallinen teksti elää muilla ansioilla, josko lukijansa mukaan kirjoitettuna sekin. Alle kouluikäisille on turha kirjoittaa koukeroisia lauserakenteita, koska ääneen luettavan tekstin on oltava rakenteeltaan helpompaa kuin itse luettavan. Näytelmä puolestaan kirjoitetaan puhuttavaksi ja katsottavaksi, joten polveilevarakenteisten monologien kohdalla yleisön ote yleensä herpaantuu.

Mutta kenelle ja miksi minä blogia kirjoitan? Kirjoitan viikoittain itämaisen tanssin tiimoilta Ishtar-blogia, jossa pohdiskelen tanssiin ja tanssimaailmaan liittyviä asioita. Blogin kohderyhmä on suppea ja rajattu, sitä kirjoitetaan itämaisen tanssin kanssa tekemisissä oleville. Olen huomannut, että tähänastinen kirjoittamistapani muokkautuu sangen huonosti nettikirjoittamiseen: olen tottunut perinpohjaisuuteen, asioiden loogiseen käsittelyyn ja kaarien luomiseen tekstin sisälle. Nettiblogi taas on parhaimmillaan kuin muistitaulu, pieniä lappusia täynnä.

Tekstini ovat aivan liian runsaita, monipolvisia ruudulta luettaviksi. No, tarkkaan ottaen raakatekstini ovat ylipäänsä liian runsaita ja monipolvisia, luki niitä paperilta tai ruudulta. Samaan kastiin menee puheeni, joka myös virtaa vuolaasti eikä loppua näy. Kuulun verbaliikaltaan runsaisiin yksilöihin.

Sähköpostit, kirjeet (harvinaista herkkua nykyään) ja muut henkilökohtaiset viestit kirjoitan yleensä aika lailla editoimatta, fiiliksen mukaan. Julkaistavat tekstit kulkevat toisenmoisen seulan läpi. Blogia kirjoitan enemmän henkilökohtaisen tekstin tyyliin: harrastan vain lievää editointia, mutten pyri tekstissä maksimaaliseen tehokkuuteen ja mahdollisimman napakkaan ilmaisuun. Blogimerkinnät ovat enemmänkin ajatusten aukikirjoittamista, sormiharjoituksia.

Luen vain muutamaa blogia aktiivisesti, lisäksi selaan silloin tällöin muutamaa korublogia. Lukisin mieluiten blogia, joka päivittyisi tiheästi ja jonka merkinnät olisivat lyhyitä ja nasevia. Erityisen mukavaa on lukea tekstejä, joita on kuvitettu. Itse taas kirjoitan blogia, joka päivittyy silloin, kun minua sattuu huvittamaan (paitsi Ishtar-blogi, joka päivittyy joka maanantai), jonka tekstit ovat pitkänsitkeitä ja jossa ei ole kuvan kuvaa.

Pitkää tekstiä lukee ruudulta, kun se on hyvin kirjoitettua ja mukaansatempaavaa. Sellaisen tekstin tuottaminen ei synny toisella kädellä puolivahingossa, vaan se vaatii paneutumista, pohjatyötä ja editoimista. Päivätöikseen sellaista kirjoittaisikin, mutta harrastuksen vuoksi… no can do. Sama pätee valokuviin: niiden kanssa operoiminen on sen verran työteliästä, ettei niitä huvin vuoksi tule nettikelpoisiksi työstettyä.

Ishtar-blogia kirjoitan lukijoille, joten ehkä olisi paikallaan hioa tekstien muotoa enemmän blogimaiseksi, tiiviimmäksi. Mutta tätä blogia kirjoitan itselleni — ehköhän itselleni salli tämän vuolauden.

*Edit 23.10.2007: alkuperäisessä tekstissä luki virheellisesti PMMD, mutta luonnollisesti oikea muoto on PMDD.