Merkinnät teemasta 'blogit'

Päivitysten kirous

Päivitin hiljattain Firefoxin versioon 3.6.

Itse Firefox toimii ongelmitta, ainoa näkyvä ominaisuusmuutos on se, että kun linkin avaa uudessa ikkunassa, ikkuna aukeaa heti nykyisen ikkunan perään, ei listan loppuun. Aluksi oudoksutti, nyt ominaisuus alkaa jo tuntua tutulta ja hyvältä. (Ja jos siitä ei pidä, senkin kuulemma saa ohitettua config-tiedostoa käpälöimällä.)

Yleensä päivitysten yhteydessä jokin lopettaa pelittämisen. Käyttämäni teema (Phoenity Next) oli hetken telakalla, sillä sen 3.6-yhteensopiva päivitys tuli muutaman päivän viiveellä. Onneksi pääsin palaamaan tuttuun ulkoasuun pian, kaikki namiskat näyttivät ihan väärältä oletusteemassa.

***

Muuten siirtymä meni odotettua kivuttomammin, mutta yksi paha ongelma osui kohdalle: rss-syötteiden lukijani lopetti toimintansa.

Olen käyttänyt Sage-Too-lisäosaa syötteiden lukemiseen. Sage-Too on vaihteeksi kadonnut maailmankartalta, mutta Sage on jälleen toiminnassa, ei tosin 3.6-yhteensopivana versiona.

Olen nyt ollut yli viikon blogipaitsiossa, sillä ilman syötteenlukijaani joutuisin klikkailemaan kaikkien blogien syötteet auki yksi kerrallaan. Ei tällä määrällä seurattuja blogeja, tosiaankaan.

Olen toisella aivopuoliskolla pohtinut, pitäisikö siirtyä käyttämään jotain muuta syötteenlukijaa (mutta mitä niistä? vaihtoehtoja on ihan liikaa) tai kenties Google Readeria. En ole jaksanut paneutua Readerinkaan käyttöön riittävästi, jotta osaisin sanoa, onko se helppo ja näppärä vai ihan liian monta ominaisuutta ihan liian sekavassa paketissa.

Lopputulos: en ole tehnyt mitään. Olen siis tipahtanut väliaikaisesti blogimaailman ulkopuolelle. Jollei päivitystä Sageen ala kuulua tämän viikon aikana, ryhdyn todennäköisesti siirtämään syöteseurantaani Google Readeriin. Ei kai sitä määräänsä pitempään blogimaailman ulkopuolella kestä pysyä.

Tekemättä jääneitä

Viime viikon olen paiskinut töitä minuuttitahtia. Tälle viikkoa on urakkaa ihan riittämiin: viikon normaalit duunit ja siihen päälle kaikki se, mikä jäi viime viikolla tekemättä.

Kummasti vain tuntuu likimain leppoisalta tämä elämä, kun jokaista minuuttia ei tarvitse venyttää äärimmilleen. Kiire on suhteellista.

***

Viime viikolla oli päiviä, jolloin en edes ehtinyt tietokoneelle asti. Useampana päivänä tein koneella sen, mikä oli ihan pakko, ja se ei ollut paljon.

Toki sitä pärjää ilman Facebookia ja Twitteriä, foorumeita ja sähköpostiakin (viimeksimainittua kyllä luin suhteellisen säntillisesti ihan loppuviikkoa lukuun ottamatta), niin kyllähän se outoa on. Kaikenmoiset nettiyhteisöt ovat tätä nykyä minulle työyhteisöjä ja kontaktipintoja, joiden kautta tehdään yhteisiä ja limittyviä projekteja. Esimerkiksi lauantaisen Mihrimahin näytöksen jälkitunnelmat on purettu pääosin Facebookissa.

***

Eniten viime viikon kiireessä harmittaa se, että tarkoitukseni oli Ishtar-blogissa ennakkohehkuttaa niin Mihrimahin näytöstä kuin muita lauantain tanssinäytöksiä. En ehtinyt.

Enkä sitten kerinnyt hehkuttamaan sen paremmin missään muuallakaan. Viipotin vain.

***

Tällä viikolla näyn blogirintamalla purkavan vähän viime viikolla valmistuneiden käsitöiden sumaa. Sattuneesta syystä viime viikko oli kädentaitorintamalla sangen tuottoisa.

Sillä saralla on myös tälle viikkoa viimeisteltävää: testineule jäi viime viikolla akuttien projektien jalkoihin. Tuolla se olisi, nappeja vaille kuvauskunnossa.

Olkoon sitten auki

Olen alkusyksyn ajan kasaillut uutta blogiani esityskuntoon. Välillä olen ollut ihan jähmeessä, kun olen pohtinut ulkoasua, rakennetta ja toteutustapaa.

Tarkoitukseni oli rakentaa sellainen WordPress-teema, joka olisi juuri sellainen kuin haluan. Katinkontit. Ei ole ollut riittävästi aikaa, jotta olisin saanut hiottua teemaa. Nyt, kun alkaa olla taas jotain blogattavaakin, tulin siihen tulokseen, että otetaan sitten valmis WP-teema ja muokkaillaan sitä.

Ette varmaan arvaakaan, että muokkailu on vielä vähän kesken?

Ettekä varmaan arvaa sitäkään, että muutenkin projekti on vielä keskentekoinen? Että luonnoksissa on koko joukko postauksia, joita pitää vielä hioa ja täydentää, jotta ne voi päästää julkisuuteen.

Keskeneräistä, sitähän elämä on.

***

Joka tapauksessa käsitöistä kiinnostuneet voivat käydä vilkaisemassa kädentaitoihin keskittyvää blogiani Cranberries and Cattleyas. Blogi on pääasiassa englanninkielinen, mutta kuvat puhukoot enemmän kuin minkä tahansa kieliset sanat.

Tähän mennessä pisimmällä on lankatöiden osasto, jossa on kahlattu menneet ja nykyiset ja uusiakin postauksia on luvassa. Muista vanhoista käsityötuotoksista olen kirjoittanut vielä luonnosasteella olevia merkintöjä, jotka huutavat valokuvia. Työn alla on parhaillaan vanhojen tanssipukujen kuvien valikointia, sitten siirryn käymään läpi tähänastisen koruilu-urani tuotokset ja lopuksi on luvassa vielä suppea pikakatsaus ompeluksiini.

Ei siis pidä hämmästyä, kun vanhoihin viesteihin ilmaantuu uutta. Eikä pidä odottaa, että blogi päivittyy kovin tiheästi – josko noita vanhoja käsityötuotteita on nurkat pullollaan, niin uusia ei synny joka päivä eikä joka viikkokaan.

***

Paitsi juuri nyt on putki päällä: viimeistelen kasaa sellaisia neulomuksia, jotka ovat olleet langanpäiden päättelyä vaille valmiina jo pienen ikuisuuden.

Niin että olkoon sitten jo julkinen tuo käsityöblogini Cranberries and Cattleyas. Käy muuten kuin noiden viittä vaille valmiiden neulomusten kanssa eikä tule ikinä julkaisuvalmiiksi.

Pikalaihdutus –30 %

Huomautettakoon aluksi, että minä pidän WordPressistä, pidän siihen mittakaavaan asti, että kaikkien blogieni alustana on WordPress, itse ylläpidettynä, ja jos joku kysyy, millä ohjelmalla blogia kannattaisi ryhtyä kirjoittamaan, niin WordPressiä suosittelen. Kaikesta huolimatta.

Mutta sen verran olen käyttänyt ärrinmurrin-sanoja tänä yönä, että sanottakoon nyt ihan julkisesti: ei WordPress täydellinen ole. Käyttäjän täytyy olla.

***

Olin lueskellut jo eri blogeista, että WordPressin uusimmat versiot tekevät automaattisesti muutoshistorian blogipostauksista. Tämä tarkoittaa, että jokainen tallennettu versio säilytetään blogin tietokannassa.

Tämähän on ihan loistava keksintö sellaisille blogeille, joihin kirjoittaa useampi henkilö, ja joista halutaan nähdä myöhemmin, kuka ja milloin on tehnyt teksteihin muutoksia. Mutta näin yhden ihmisen käytössä, varsinkin sellaisen ihmisen käytössä, joka mielellään tallentaa luonnoksia ja väliversioita ja joskus käy vielä korjaamassa lyöntivirheet ja linkkien virheelliset osoitteet sun muut julkaisun jälkeenkin – tällaisen ihmisen käytössä WordPressin revisiohistoria aiheuttaa vain tietokannan hallitsemattoman paisumisen.

***

Samalla kun päivitin blogieni WordPressin uusimpaan versioonsa (aivan, tein sen vasta tänä yönä, vaikka olisi pitänyt jo kaksi viikkoa sitten), ryhdyin tarkastelemaan tätäkin ongelmaa lähemmin.

Lisäsin wp-configiin php-rivin, joka estää revisiohistorian tekemisen (se ei kuitenkaan vaikuta automaattiseen tallennukseen, joten keskentekoiset blogimerkinnät tallentuvat edelleen säännöllisin väliajoin). Helppo nakki.

Sitten siirryin tutkimaan jokaisen blogin tietokantoja. Vaikka tapani tuntien olin jo asennoitunut siihen, mitä tuleman pitää, järkytys oli silti valtaisa: viime marraskuusta saakka – silloin revisiohistorian tallennus on ilmiselvästi muuttunut automaattiseksi osaksi WordPressiä – on blogieni tietokantoihin tullut keskimäärin puolet turhia rivejä näistä muutosversioista.

Suoritin tietokantojen laihdutuksen (käsin, jos sen rohkenen ääneen tunnustaa – en sentään uskaltanut antaa tietokannan siivouskomentoja siltä varalta, että olisin siivonnut samalla oikeat blogimerkinnätkin), ja lopputuloksena minulla on nyt noin kolmanneksen kevyemmät tietokannat. Olisipa keventäminen yhtä helppoa myös bittielämän ulkopuolella.

***

Jatkossa blogini pysyvät kevyinä, kiitos yhden ohjelmakoodiin lisätyn rivin.

Koska osaan kuvitella, että kaikkien bloginkäyttäjien mielestä php-tiedostojen muokkaus ja tietokantojen nysvääminen ei ole mukavaa iltapuhdetta, pidän kohtuuttomana, että revisiohistorian kytkemiselle päälle tahi pois päältä ei ole olemassa omaa suoraa valintanamiskaansa jossain asetusten kätköissä.

On siellä niin paljon turhempiakin valinnanmahdollisuuksia.

Tänään satoi

Viime viikkoina sosiaalinen media on auennut minulle aivan uudella tavalla. Olen toki pyörinyt foorumeilla aktiivisesti jo muutaman vuoden ja blogejakin kirjoittanut kolmisen vuotta, mutta Facebook ja Twitter ovat avanneet minulle toisenlaisen näkökulman ihmisten väliseen kommunikointiin ja yhteydenpitoon.

Sain tänään Skypessä ajankohtaispäivytyksen muuttoa valmistelevalta ystävältä. Sivulauseessa hän totesi, että ulkona sataa. Minä siihen kommentoimaan:

  • Korufoorumin mukaan Helsingissä sataa ja ukkostaa
  • Twitterissä kerrottiin, että Espoossa tulee vettä oikein reilusti
  • Facebookin mukaan likempänä Tamperetta sataa myös

Osasin kyllä kertoa – olin pistänyt nenäni tänään talosta pihalle –, että meilläkin päin näyttäisi synkistyvän ja vähän oli kosteutta ollut ilmassa.

Keskustelunpätkä kertoo paljon sosiaalisen median ulottuvuuksista. Se, että yksittäisessä viestissä sanotaan, että täällä sataa, kertoo minulle, että siellä sataa. Mutta kun viestivirtaa tulee useammalta suunnalta, yhtäkkiä tiedänkin, missä kaikkialla sataa.

Ei siitä ehkä minulle hyötyä ole, että tiedän, millainen sää juuri sillä hetkellä on eri puolilla Suomea (tai maailmaa). Mutta se viesteistä kumuloituva tieto voi olla yhtä lailla uutisia tai vaikka yhteiskuntakritiikkiä, kuten Iranin vaalien aikaan nähtiin. (Iranin vaalit ovat muuten yhä ajankohtainen puheenaihe Twitterissä.)

Minusta se on huikeaa. Maailma pienenee, mutta asiat muuttuvat suuriksi.

Meilläkin satoi tänään, iltapuolella oikein maahan asti. “Maan etelä- ja keskiosassa oleva sadealue liikkuu hitaasti koilliseen ja heikkenee. Monin paikoin tulee sade- tai ukkoskuuroja.” (Ilmatieteen laitoksen sääennuste 31.8. kello 22)