Yövuorossa
Tuesdayjakelun osoitteena duunissa
Yötöitä taas, istun koneella vielä muutaman tunnin.
Yö on hyvää aikaa työnteolle: talo on rauhoittunut yöpuulle, on hiljaista ja eikä ajatus katkeile, ei ainakaan ulkoisten tekijöiden vuoksi. Piristyn yleensä iltaa kohti, eikä normaalioloissa valvominen pikkutunneille ole edes hankalaa.
Muistan, miten joskus reilut kymmenen vuotta sitten tein parin kesäkongressin aikana yöt (ja vähän päivätkin) töitä. Toimitin kongressilehtiä, joihin tehtiin aineistoa osin ennakkoon, osin kongressipäivien mittaan. Taitoin lehteä yön ja nakkasin aamulla kotimatkalla painoon (se oli sitä aikaa, kun paino-originaali oli printterillä tuotettu, osin leikkailtu ja kokoonliimailtu, ja julkaisu tehtiin kopioimalla alkuperäistä paperia lehden muotoon). Hektistä, mutta hauskaa – ainakin tuollaisina projekteina, joissa öitä oli vain kolme tai neljä peräkkäin.
***
Jos työ-öitä alkaa olla jatkuvasti ja unet jäävät liian vähille, muuttuu työnteko tahmeaksi. Jokainen ajatus täytyy maanitella esille, ja virheitä tulee helpommin.
Alan olla jo niin vanha, että univelka kumuloituu pelottavan nopeasti. Välillä sitä ihmettelee, miten nuorena jaksoi. Ei enää jaksaisi. Ei enää.
***
Työyö jatkuu, kone hurisee. Tarkistan aina välillä sähköpostit (sillä en ole ainoa yökyöpeli), ja kun tarvitsen taukoa, käyn vilkaisemassa foorumia ja uutisia. Välillä käyn hakemassa juotavaa, välillä haen arkistosta vanhoja julkaisuja. Kenties käyn etsimässä jonkin cd:n kuunneltavaksi.
Kun alkaa tuntua siltä, ettei enää homma etene, menen nukkumaan. Ehtii sitä vielä aamullakin, vaikkei silloin talossa näin rauhallista olekaan.