Merkinnät teemasta 'esiintyminen'

Kimaran kynnyksellä

Huomenna se sitten alkaa, kevään keikkakimara. Maalis–huhtikuussa on kaikkiaan viisi tapahtumaa, joissa esiinnyn yksin tai ryhmieni kanssa (lista löytyy tuosta oikealta puolelta).

Huomenna aloitetaan yksityistilaisuudesta, jossa kaksi tämän talven tanssia saa ensi-iltansa. Lisäksi tanssimme vanhaa ja lämpiminä pidettyjä – tulossa on hieno kooste. Ainoa asia, joka minua jännittää, on kuntoni: kröhää pukkaa, ja jos vauhdikkaammissa tansseissa suu pääsee kuivamaan, voi pian aikaa ollen iskeä akuutti yskänpuuska. Täytyy varustautua kurkkupastillein.

***

Ensi viikolla astun lavalle Jyväskylässä Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n juhlanäytöksessä. Huhtikuulla on aika paikallisen Kevätkirmaisun, ja pääsiäisen jälkeen on sitten tanssitalven päättäjäisten aika: ensin Onnenvärinät ja viikkoa myöhemmin Etelä-Pohjanmaan itämainen ilta.

Odotettavissa on vielä – kunhan flunssa alkaa helpottaa – paljon treeniä, paljon ompelua, paljon järjestelyjä ja lukemattomia öitä, jotka venyvät pikkutunneille. Ihanaa!

Hurmio

Olen kotiutunut kesäfestivaalista hitusen aivottomassa mutta kaikkinensa hyvin hurmioituneessa mielentilassa.

Kaikki, mitä oli pakko saada tehtyä, tuli tehtyä. Ei hyvissä ajoin, mutta siihen ehdottomasti viimeiseen määrähetkeen mennessä kuitenkin. Ei tarvinnut kävellä lavalle ilman hihoja (harsintaa takahuoneessa), ei tarvinnut mennä esiintymään ilman koruja (aamutuokio Swarovskien parissa), ei tarvinnut mennä lavalle ilman juontoa – tai no, pari juontoa piti vetää improna, josko jonkinmoinen ajatusrunko oli sentään jossain aivojeni sopukassa, kun sitä juontovuoroa odotellessa pöydässä hiljaa sommittelin.

Neljä päivää loistavia kursseja (vähän jouduin lintsaamaan, järjestelykiireet ja uhkaava kurkkukipu vaativat veronsa), kolmena iltana esiintymiset. Paljon tuttuja, ihania ihmisiä, ja paljon myös sellaisia, joista tuli tuttuja. Ihan liian vähän aikaa keskustella syvällisiä, mutta sentään kuulumisia ehdittiin vaihtaa kurssisaleissa, takahuoneissa ja festaritoimistossa kohdatessa.

Poikkeuksena normaaliin festarikuvioon kassit eivät karttuneet merkittävästi: ostin vain neljät tanssijalkineet, sillä aikaa basaareissa pyörimiseen ei ollut. Ja meikkivoiteen, kun meikkipussista löytynyt iskemätön puteli osoittautui kalmankalpeaksi. Ja pussillisen apteekkitavaraa, jotta pahin kurkkukipu saatiin taltutettua.

***

Näistä festareista jäi tolkuttoman hyvä mieli (muutamat vastoinkäymiset olen päättänyt aktiivisesti unohtaa), sillä hyvää palautetta sateli koko viikonlopun ajan.

Torstaina Kameliklubissa esiintyivät tanssiryhmäni Sahara (andalusialaista) ja Alhena (nuubialaista), jotka palautteesta päätellen miellyttivät yleisöä suuresti.

Perjantaina Kairon yön juonnot onnistuivat muutoksenmuutoksista huolimatta melkoisen hyvin, ja ymmärtääkseni sekä ranska että arabia kuulostivat tunnistettavilta. Käännöksistä lähetän lämpimät kiitokset ja lentosuukot ystävilleni Maisalle, Zahralle ja Anulle.

Ja Tähtigaalan soolostani olivat ilmeisesti nauttineet myös muut kuin omat oppilaani. Sooloa kuvattiin sanoilla “vaikuttava”, “dramaattinen” ja “ihan skitso”. Varsinkin viimeksimainittu oli juuri sitä, mitä toivoinkin: käsiohjelmassa luki tanssin nimenä Khimaira.

***

Minulla oli aivan vietävän hyvät festarit. Olin valinnut aivan ihania kursseja, ja tietysti se, että onnistuu esiintymisissä, on kruununa kaikelle.

Yksi parhaimmista uutisista oli se, että ensi kesänä päästään Savonlinnaan, jossa Farah ry. järjestää ensi kesän festarit. Kun kuulin suunnitelmahahmotelmista, ilmoittauduin saman tien ensimmäiselle kurssille.

Yöstä yöhön

Keikalta jo kotona, maskit vielä naamassa. Aurinko suunnittelee pikkuhiljaa laskevansa – eilisiltana oli upea iltarusko, samaa ennustan tälle iltaa.

Sahara hetti vajaan vartin setin Seinäkuun yössä. Olosuhteet eivät olleet erityisen taianomaiset: palloiluhalli, tihkeä lattia, täysi valaistus (katossa siis), yleisö kaukana… Ei tunnelmaltaan paras mahdollinen keikka, mutta ihan hyvä läpitanssi. Tälle kesää on luvassa niitä taianomaisia esiintymisiä lisää, joten tällaiset palloiluhallikeikat pitävät jalat maan pinnalla.

***

Festariprojektit työllistävät, mutta onneksi yksi kerrallaan stressinaiheita pääsee ruksaamaan työlistalta valmistuneiksi.

Kahden viikon päästä Kairon yö alkaa lähennellä loppuaan, mutta siihen asti minulla riittää illan järjestelyissä työstettävää, niin pään sisällä kuin paperillakin. Luultavasti viimeiset viilaukset juontoihin syntyvät vasta paikan päällä.

Hyvin pesty

H-hetki on huomenna (miksi se muuten on nimenomaan hoo-hetki?), eikä likikään kaikki ole vielä valmiina. Sen verran oli pakko irrottaa päätä valmisteluista, että suoritin pari kodinhoidollista toimea.

Jälkikasvu tarvitsee ruokaa, vaikkei äidillä olekaan nälkä. Jotain on lohdittava (varsinkin kun nuorimman lounas kuittaantui myöhäisellä sämpylällä). Kaapissa ei tosin ole mitään. Samat lakanat ovat olleet koneessa jo suurimman osan viikkoa, kun en ole ehtinyt niitä narulle ripustamaan. Lopuilta ongelmakohdilta suljen päättäväisesti silmäni.

Toimenpiteet:

1) Kehitellään makaronikeitto (täysjyvämakaronia, pakastevihanneksia ja sulatejuustoa). Näyttää ruokaisammalta kuin pelkkä makaroni. Vaativammat gourmet-ateriat syntyvät vasta viikonloppuna (tai sitten, kun kokin taitoni kehittyvät merkittävästi).

2) Tyhjätään ja täytetään astianpesukone. Parantaa mielialaa ja luo illuusion siitä, että kotia on oikeasti hoidettu.

3) Viedään roskat ja laitetaan tyhjä roskapussi. Ks. edellinen kohta.

4) Pestään lakanat vielä kolmannen kerran ja nostetaan ne lopultakin narulle. Ensin tyhjätään narulta hyvinkuivuneet vaatteet (ja pistetään ne kasalle odottamaan, että joku viikkaa ne kaappiin — ehkä jo viikonloppuna?).

5) Tehdään pikakauppareissu, jotta kaapissa on maitoa, leipää ja jogurttia, joilla voi kuvitella kaikkien elävän lauantaihin asti. Äidille pepsimaksia, sillä tulossa on pitkä yö.

6) Lisätään jälleen muutama mieleen putkahtanut kohta tekemättömien valmistelutöiden muistilistalle, silmäillään lista läpi, huokaistaan syvään ja mennään tekemään hommista joko sitä, mikä on akuutein, tai sitä, mikä sattuu juuri nyt luonnistamaan parhaiten.

Huomenna tähän aikaan käydään viimeisiä tansseja läpi ja pohditaan, onko parempi tanssia andalusialainen Onnenkiven parketilla päkiänalustossuilla vaiko paljain jaloin. Siitä ei ole enää pitkä aika tositoimiin.

Pakkauslista

Tällä hetkellä päähän ei mahdu paljon muuta kuin tanssia ja esiintymistä. Töihin ajaessani tajusin, että perjantaina pitää saada pakattua, mieluusti heti aamupäivästä, sillä lähtö on yllättävän varhain. Täytyy siis ryhtyä kasaamaan pakkauslistaa.

Pelkästään perjantai-illan näytöstä varten tarvitaan koko joukko tarpeistoa:

  • khaligimekko ja alusmekko
  • saidimekko, sen alle tuleva yläosa, lantiohuivi ja päähuivi (jos siihen päädyn, sekin on vielä päättämättä), tossut sekä tanssikeppi ja sille varakaveri varmuuden vuoksi
  • tanssikelpoiset, siis hyvin istuvat alusvaatteet
  • piilolinssit ja silmälasikotelo sekä käsien desinfiointiainetta
  • meikit, irtoripset mukaanluettuina, sekä meikkauspeili ynnä kynsilakat
  • hiusharja, pinnejä ynnä kaikki muu, mitä luulen hiustenlaittoon tarvitsevani
  • tanssiasuihin sopivat korut (mitähän laittaisin?)
  • kookkaita hakaneuloja khaligimekon sekä lantiohuivin kiinnittämiseen
  • lankaa, neula ja sakset hätätapausten varalta
  • villasukat, säärystimet ja muuta lämmikettä
  • pyyhe, koska olo on jossain vaiheessa todennäköisesti lämpimämpi kuin haluaisin
  • napitettava, ihmismäisen näköinen paitapusero ja sopiva alaosa, jotta voin seurata näytöksen ensimmäisen jakson ihmisten ilmoilla (napitettava paita siksi, ettei meikki sotkeutuisi paitaa päälle ja päältä kiskoessa)
  • särkylääkettä, varmuuden vuoksi
  • vissyä sekä myslipatukoita ynnä muuta helposti mutustettavaa hiilaripitoista evästä
  • sekä sooloni että khaligin CD-levyt

Nämä nyt ainakin. Ja mieluusti kaikki tämä sen verran pieneen laukkuun, ettei ahtaassa pukuhuoneessa vie enempää tilaa kuin on ihan pakko. Lisäksi pitää pakata vielä romppeet kahden päivän intensiiviseen opiskeluun tanssikursseilla.

Onneksi tämä on pientä verrattuna siihen tarpeistomäärään, jota pakkaan mukaani Jyväskylän kesäfestivaaliin.