Merkinnät teemasta 'Facebook'

Yksi ohjelma, monta profiilia

Erilaisia sosiaalisia temmellyskenttiä löytyy verkosta lukuisia. Ishtar-blogissa esittelin sosiaalisen treenipäiväkirjan Heiaheian, josta innostuin kesän mittaan. Minut löytää myös Facebookista ja LinkedInistä. Twitterissä minulla on useampi profiili. Jo vuosia olen lisäksi pyörinyt useammalla eri keskustelufoorumilla.

Paljonko tämä kaikki syö aikaa? No syöhän se, ei sitä voi kiistää. Varmasti minulla olisi enemmän aikaa jollekin muulle, jos en olisi verkossa. Toisaalta verkostoituminen on osa työtäni. Läsnäolo ja keskusteluun osallistuminen on helpompaa hyvillä työkaluilla.

Monta Twitter-profiilia

Twitterissä oli alusta asti itsestään selvää, että perustan useampia profiileja, joilla jokaisella on oma toimintakenttänsä. Niinpä minulla on henkilökohtaisen Twitter-profiilin lisäksi ammatillinen profiili sekä toiminnan osa-alueisiin keskittyneet profiilit. Näiden lisäksi perustin omat profiilit myös Saharalle ja Ishtarille.

Twitterin oma sivusto on multitweettajalle liian kömpelö: paljon sisäänkirjautumista ja salasanojen naputtelua, aina väärä profiili auki.

Ensimmäiseksi hankin Firefoxiin lisäkkeen nimeltä Echofon (entinen TwitterFox). Sinne saa lisättyä useamman seurattavan profiilin, joita voi selata ja päivittää vuoron perään. Kiva kilke, joka vyöryttää tweetit näppärästi nähtäville ja tekee tweettaamisest helppoa.

Echofonin ongelmana on se, että sen ruudussa voi seurata vain yhtä profiilia kerrallaan – profiileja sai siis olla vaihtamassa jatkuvasti. Echofonissa ei myöskään ole sisäänrakennettua linkkien lyhennystoimintoa, joten linkit täytyy laittaa joko sellaisenaan, mikä 140 merkin viestissä ei ollut hyvä vaihtoehto, tai käydä lyhentämässä erikseen jossain palvelussa.

Hootsuite, ei pöllömpi

Verkkopalvelu Hootsuite on multitweettaajan näppärä työkalu. Sen kautta voi seurata ja päivittää useita profiileja. Hootsuitessa on linkkien lyhentäjä, joten kallisarvoiset tviittausmerkit eivät hupene ylipitkiin linkkeihin. Hootsuite tarjoaa mahdollisuuden myös päivitysten ajastamiseen.

Hootsuite ei ole lainkaan pöllömpi palvelu. Twitter-profiilien lisäksi palvelulla voi päivittää esimerkiksi Facebookia, Facebook-sivuja ja LinkedIniä. Päivityksiä voi halutessaan lähettää samalla napin painalluksella useampaan eri profiiliin. Organisaatioille, joissa samaa Twitter-profiilia päivittää useampi henkilö, Hootsuite on lyömätön, sillä se antaa mahdollisuuden jakaa päivitysoikeuksia useammalle henkilölle.

Kaksi miinusta: Ensimmäinen on Hootsuite palstasysteemi. Jokaiselle profiilille on useampia palstoja, mutta jokainen profiili on omalla sivullaan. Eri profiilien palstoja ei nähdäkseni saanut yhdistettyä yhdelle sivulle, jotta useampaa profiilia olisi voinut seurata yhtä aikaa. Paljon välilehdillä hyppimistä siis.

Toinen on verkkokäyttöisyys. Jos Hootsuitea halusi käyttää pääasiallisena Twitterin ja muiden sosiaalisten palveluiden päivityskanavana, yksi ikkuna selaimessa oli aina varattu Hootsuitelle.

Hootsuite on pääosin ilmainen, mutta osa palveluista siirtyy maksullisiksi. Varsinkin organisaatioille Hootsuite on silti mainio palvelu.

Tweetdeck, melkein kaikki toivottava

Todella tweettailun makuun pääsin vasta hiljattain, kun asensin koneelleni Tweetdeck-ohjelman.

Parasta Tweetdeckissä on palstojen muunneltavuus. Nyt saan aktiivisimmat Twitter-tilini näkyviin rinnakkain, ja kaikkien haluamieni tilien tviitit ja päivitykset välähtävät hetkeksi ruudulle reaaliajassa. Lisäksi Tweetdeck-palsta voi tuottaa jatkuvasti hakutuloksia, joten jos haluan seurata tiivistetysti koko Twitter-maailman päivityksiä vaikkapa jostain ajankohtaisesta aiheesta, sekin onnistuu.

Tweetdeck tukee useita profiileja, Twitterin lisäksi Facebookia, Facebook-sivuja ja LinkedIniä. Lisäksi ohjelmaan saa kytkettyä MySpacen, Google Buzzin ja Foursquaren. Tweetdeck lähettää näppärästi yhdellä enterin painalluksella saman päivityksen useampaan eri profiiliin.

Tweetdeckissä on linkkien tiivistämiseen monia palveluvaihtoehtoja, kuten bit.ly, tinyurl ja twurl. Linkkien automaattilyhennyksen voi ottaa hetkellisesti pois näkösällä olevasta namiskasta (jota minä etsin yhtenä päivänä turhaan asetusvalikosta…). Statuspäivitykset voi ajastaa.

Twitter-keskusteluja helpottaa hashtagimuisti sekä käyttäjänimien automaattinen täydennys. Retweettaus onnistuu sekä siten, että tviittiin voi lisätä oman kommenttinsa, tai viime talvena lanseeratulla “suoralla” retweet-systeemillä. Kaikki tviittien käsittelyyn tarvittavat namiskat ilmaantuvat näppärästi hiirenheilautuksella tviittaajan profiilikuvan päälle.

Kaiken kaikkiaan Tweetdeck on kerrassaan mainio ohjelma aktiiviselle tviittaajalle. Minulla Twitterin seuraaminen, tviittaus ja kommentointi ovat lisääntyneet huomattavasti Tweetdeckin myötä, mutta Twitteriin käytetty aika on pikemminkin vähentynyt.

Toinen varteenotettava multiprofiilipäivitysohjelma voisi olla Yoono, joka tarjoaa tuen perussetin lisäksi muun muassa YouTubelle, FriendFeedille, Flickrille sekä pikaviestipalveluille. Toisaalta mietin, onko Yoonossa jo liikaa tuettuja palveluita – varsinkin, kun valtaosa ekstroista on minulle tällä hetkellä turhia.

Pakkasessa

Painovoima vie alaspäin. Miksi siis pakkasessa ensimmäisenä kylmenevät varpaat eikä pää?

(Olenkohan viime aikoina jämähtänyt liikaa kirjoittamaan Twitter- ja Facebook-päivityksiä, kun luontojaan syntyy alle 140-merkkisiä ajatuksia?)

Kielitieteen kysymyksiä

Tänään pohdiskelin Facebook-keskusteluissa kielitieteen perimmäisiä kysymyksiä: miten sanansisäisen h:n metateesi ilmenee eri peräpohjalaisissa murteissa. (Se ei ollut monologi: minulla on ystäviä, jotka ovat yhtä kieroutuneita kuin minäkin.)

Kyse on siis niin sanotusta h:n päältä puhumisesta. Siinä missä pohjalainen sanoo mennähän, Lapissa sanotaan menhään tahi menhän sen mukaan, mistä päin Lappia puhuja on kotoisin.

***

Juuri eilisiltana keskustelin kirjoittajaryhmäni kanssa siitä, miten murretta voi kirjoittaa. Murre toimii mainiosti puhuttuna, ja puheesta ymmärtää valtaosan sellainenkin, joka ei itse kyseistä murretta puhu. Mutta kirjoitetun murteen lukeminen voi olla tuskaa, jos murre ei ole itselle tuttua.

Jouduin joskus opiskeluaikoina lukemaan kohtuuttoman pitkät pätkät savolaismurteilla kirjoitettua tekstiä. Se oli melkein yhtä hankalaa kuin lounaismurteiden ymmärtäminen. Esimerkiksi Heli Laaksosen runot eivät aukene minulle paperilta, ne pitää lukea ensin ääneen. Ihan liian lyhyttä.

***

Murreopintoni ovat valitettavan suppeat ja kovin pitkän ajan takaa. Sitä paitsi murreluennot olivat keskiviikkoisin kello 16–18, jolloin keskittymiskyky ei ollut parhaimmillaan.

Sen sentään muistin, että läntisessä osassa Lappia (Tornion murrealueella) menhään, kun taas Keski-Lapissa (Kemin murrealueella) menhän. Keskustelukumppanini valotti, että paikka paikoin käytetään myös puolipitkää vokaalia. Mieltäni jäi vaivaamaan, miten pitkää vokaalia Keski-Lapissa käytetään. Autenttinen murreinformanttini vahvisti epäilyni siitä, että Sodankylän seudulla vokaali on lyhyt.

Ja tämä, hyvät lukijat, olkoon esimerkkinä kahdesta asiasta:

  1. Pituudella on merkitystä.
  2. Facebook on työkalu – tai ainakin asiakäyttöön valjastettavissa.

Tänään satoi

Viime viikkoina sosiaalinen media on auennut minulle aivan uudella tavalla. Olen toki pyörinyt foorumeilla aktiivisesti jo muutaman vuoden ja blogejakin kirjoittanut kolmisen vuotta, mutta Facebook ja Twitter ovat avanneet minulle toisenlaisen näkökulman ihmisten väliseen kommunikointiin ja yhteydenpitoon.

Sain tänään Skypessä ajankohtaispäivytyksen muuttoa valmistelevalta ystävältä. Sivulauseessa hän totesi, että ulkona sataa. Minä siihen kommentoimaan:

  • Korufoorumin mukaan Helsingissä sataa ja ukkostaa
  • Twitterissä kerrottiin, että Espoossa tulee vettä oikein reilusti
  • Facebookin mukaan likempänä Tamperetta sataa myös

Osasin kyllä kertoa – olin pistänyt nenäni tänään talosta pihalle –, että meilläkin päin näyttäisi synkistyvän ja vähän oli kosteutta ollut ilmassa.

Keskustelunpätkä kertoo paljon sosiaalisen median ulottuvuuksista. Se, että yksittäisessä viestissä sanotaan, että täällä sataa, kertoo minulle, että siellä sataa. Mutta kun viestivirtaa tulee useammalta suunnalta, yhtäkkiä tiedänkin, missä kaikkialla sataa.

Ei siitä ehkä minulle hyötyä ole, että tiedän, millainen sää juuri sillä hetkellä on eri puolilla Suomea (tai maailmaa). Mutta se viesteistä kumuloituva tieto voi olla yhtä lailla uutisia tai vaikka yhteiskuntakritiikkiä, kuten Iranin vaalien aikaan nähtiin. (Iranin vaalit ovat muuten yhä ajankohtainen puheenaihe Twitterissä.)

Minusta se on huikeaa. Maailma pienenee, mutta asiat muuttuvat suuriksi.

Meilläkin satoi tänään, iltapuolella oikein maahan asti. “Maan etelä- ja keskiosassa oleva sadealue liikkuu hitaasti koilliseen ja heikkenee. Monin paikoin tulee sade- tai ukkoskuuroja.” (Ilmatieteen laitoksen sääennuste 31.8. kello 22)

Oikeastaan aikas hyvä päivä

Pientä pinnan kiristymistä on havaittavissa. Monta asiaa samanaikaisesti mietittävänä ja suunniteltavana, mutta tunteja turhan vähän.

Onneksi välillä on päiviä, joista tulee hyvä mieli. Tämän päivän kolme kohokohtaa:

Olen tänään pyrähdellyt töiden välissä Facebookissa (hyst, älkää nyt muistuttako, että kiireisempääkin tekemistä olisi ollut): olen kutsunut ystäviä, hyväksynyt ystäväpyyntöjä ja vaihtanut kuulumisia. Verkostoituminen on hauskaa.

Tapasin tänään yhden vanhan ystäväni pitkästä aikaa. Laskeskelin tuossa, että olisiko siitä seitsemän vuotta, kun viimeksi näimme kasvotusten. Kauan, yhtä kaikki. Niin ihania kuin verkkomaailma ja sähköpostit ja tekstiviestit ja blogit ovatkin, kyllä saman pöydän ääressä istumisellakin on puolensa. Oli kiva, kun kävitte!

Ja sitten tietysti päivän pallealihasten kiusaus, tanssitreenit. Meillä kerta kaikkiaan vain on niin kivaa. Tänäänkin juttu kulki aiheessa ja aiheen vierestä, ja parhaimmillaan nauroimme vedet silmissä. (Niin, ja tanssittiin me myöskin.)

Lisäksi päivän plussa: josko aina välillä olen sitä mieltä, että minulla on mainiot tenavat, niin erityisesti tänään olin sitä mieltä, että lapset olivat (ainakin osan päivästä) oikein ihania. Tämä tunne tuli siis poikkeuksellisesti jo ennen kuin jälkikasvu oli illalla nukkumassa.