Merkinnät teemasta 'foorumit'

Tekemättä jääneitä

Viime viikon olen paiskinut töitä minuuttitahtia. Tälle viikkoa on urakkaa ihan riittämiin: viikon normaalit duunit ja siihen päälle kaikki se, mikä jäi viime viikolla tekemättä.

Kummasti vain tuntuu likimain leppoisalta tämä elämä, kun jokaista minuuttia ei tarvitse venyttää äärimmilleen. Kiire on suhteellista.

***

Viime viikolla oli päiviä, jolloin en edes ehtinyt tietokoneelle asti. Useampana päivänä tein koneella sen, mikä oli ihan pakko, ja se ei ollut paljon.

Toki sitä pärjää ilman Facebookia ja Twitteriä, foorumeita ja sähköpostiakin (viimeksimainittua kyllä luin suhteellisen säntillisesti ihan loppuviikkoa lukuun ottamatta), niin kyllähän se outoa on. Kaikenmoiset nettiyhteisöt ovat tätä nykyä minulle työyhteisöjä ja kontaktipintoja, joiden kautta tehdään yhteisiä ja limittyviä projekteja. Esimerkiksi lauantaisen Mihrimahin näytöksen jälkitunnelmat on purettu pääosin Facebookissa.

***

Eniten viime viikon kiireessä harmittaa se, että tarkoitukseni oli Ishtar-blogissa ennakkohehkuttaa niin Mihrimahin näytöstä kuin muita lauantain tanssinäytöksiä. En ehtinyt.

Enkä sitten kerinnyt hehkuttamaan sen paremmin missään muuallakaan. Viipotin vain.

***

Tällä viikolla näyn blogirintamalla purkavan vähän viime viikolla valmistuneiden käsitöiden sumaa. Sattuneesta syystä viime viikko oli kädentaitorintamalla sangen tuottoisa.

Sillä saralla on myös tälle viikkoa viimeisteltävää: testineule jäi viime viikolla akuttien projektien jalkoihin. Tuolla se olisi, nappeja vaille kuvauskunnossa.

Markkinointiviestinnän perusteita

Kun olin aikoinaan lähdössä vaihto-oppilaaksi, meille painotettiin, että olemme Suomen käyntikortteja maailmalla. Olemme monille ihmisille elämän ainoa kontakti Suomeen. Jos teemme hyvän vaikutuksen, nämä ihmiset muistavat Suomea hyvällä. Jos teemme huonon vaikutuksen, Suomi yhdistyy näiden ihmisten mielissä aina ikäviin asioihin.

Vaihtarivuoden aikana tuskin asiaa paljon ajattelin. Pyrin käyttäytymään fiksusti ja asiallisesti, kuten yleensäkin, mutta eihän kukaan jaksa olla 365 vuorokautta parhaalla mahdollisella käytöksellä. Silti: tein parhaani, vaikken ehkä niinkään Suomen nimissä kuin omissani.

***

Nykyisin olen oman firmani kävelevä käyntikortti. Missä tahansa kuljenkaan, edustan aina paitsi henkilökohtaista itseäni myös toiminimeäni.

Olen monessa yhteydessä myös Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n käyntikortti, sillä olen toiminut yhdistyksen jäsenlehden päätoimittajana 12 vuotta. Samoin edustan Tanssiyhdistys Sahara ry:tä, jonka puheenjohtaja olen. Tai ylipäänsä mitä tahansa järjestöä, jonka jäseniin kuulun.

Monille kohtaamilleni ihmisille olen luonut kuvaa suomen kielen ammattilaisista (anteeksi kollegat, se kuva on väkisinkin aika pilkuntarkka), laulujentekijöistä ja näytelmien kirjoittajista. Olen kertonut, mitä on itämainen tanssi, millaisia ovat käsintehdyt korut ja hopeaketjut, mitä on ykköstyypin diabetes. Noin lähtiäisiksi.

***

Yrittäjäkurssilla olemme keskustelleet siitä, millaisen imagon yrittäjä tekemisillään ja sanomisillaan saa aikaiseksi. Samaa asiaa puntaroivat tuhannet nettisivustot, jotka pohtivat nettisivujen, blogien, Twitterin ja Facebookin käyttöä markkinointikanavina.

Minut löytää netistä. Liikun foorumeilla, kirjoitan Twitteriin usammankin profiilin alla, kommentoin Facebookissa ihmisten statuksia. Kirjoitan muutamaan blogiin, minulla on lukuisia nettisivustoja eri tarpeisiin.

Mutta olen koko ajan – paitsi hyvin valikoidussa seurassa – kieli keskellä suuta: mitä kerron, miten kerron, miksi kerron. Kun oikein kiukuttaa, kirjoitan mutta deletoin ennen julkaisua. Pyrin toimimaan niin, etten tee tietoisesti hallaa yhdellekään viiteryhmälleni.

Myönnettäköön, että se tarkoittaa, että kaikista hauskimmat letkautukset, terävimmät kommentit ja piikikkäimmät vastaukset usein deletoituvat. Ehkä jäljelle jää vain latistuneita ajatuksia ja tylsiä sanoja, joilla täytän virtuaalimaailman.

Uskon silti vahvasti, että pitemmän päälle parempi vaihtoehto on jättää ne kiukuspäissään kirjoitetut viestit, tweetit ja blogimerkinnät kirjoittamatta. Yrityskuva tuskin paranee, jos yrittäjä ryhtyy sohimaan sanan säilällä sinne ja tänne.

Tänään satoi

Viime viikkoina sosiaalinen media on auennut minulle aivan uudella tavalla. Olen toki pyörinyt foorumeilla aktiivisesti jo muutaman vuoden ja blogejakin kirjoittanut kolmisen vuotta, mutta Facebook ja Twitter ovat avanneet minulle toisenlaisen näkökulman ihmisten väliseen kommunikointiin ja yhteydenpitoon.

Sain tänään Skypessä ajankohtaispäivytyksen muuttoa valmistelevalta ystävältä. Sivulauseessa hän totesi, että ulkona sataa. Minä siihen kommentoimaan:

  • Korufoorumin mukaan Helsingissä sataa ja ukkostaa
  • Twitterissä kerrottiin, että Espoossa tulee vettä oikein reilusti
  • Facebookin mukaan likempänä Tamperetta sataa myös

Osasin kyllä kertoa – olin pistänyt nenäni tänään talosta pihalle –, että meilläkin päin näyttäisi synkistyvän ja vähän oli kosteutta ollut ilmassa.

Keskustelunpätkä kertoo paljon sosiaalisen median ulottuvuuksista. Se, että yksittäisessä viestissä sanotaan, että täällä sataa, kertoo minulle, että siellä sataa. Mutta kun viestivirtaa tulee useammalta suunnalta, yhtäkkiä tiedänkin, missä kaikkialla sataa.

Ei siitä ehkä minulle hyötyä ole, että tiedän, millainen sää juuri sillä hetkellä on eri puolilla Suomea (tai maailmaa). Mutta se viesteistä kumuloituva tieto voi olla yhtä lailla uutisia tai vaikka yhteiskuntakritiikkiä, kuten Iranin vaalien aikaan nähtiin. (Iranin vaalit ovat muuten yhä ajankohtainen puheenaihe Twitterissä.)

Minusta se on huikeaa. Maailma pienenee, mutta asiat muuttuvat suuriksi.

Meilläkin satoi tänään, iltapuolella oikein maahan asti. “Maan etelä- ja keskiosassa oleva sadealue liikkuu hitaasti koilliseen ja heikkenee. Monin paikoin tulee sade- tai ukkoskuuroja.” (Ilmatieteen laitoksen sääennuste 31.8. kello 22)

Kissan häntä

Jo toinen tuottelias päivä putkeen – lupaavalta näyttää!

Tänään olen tutustunut css-koodiin ja ylipäänsä koodiin hyvin täysipainoisesti. Lopputuloksena on kaksi foorumia, jotka eivät enää ole entisellään.

Tässä vaiheessa päivää olen siinä määrin tyytyväinen itseeni, että palkitsen itse itseni selkääntaputuksella. Harvoin saa pistettyä näin ison ihmisjoukon elämän ihan uuteen kuosiin näin lyhyessä ajassa.

Jälkihuomautus: Seinällä on yhä Koiramäki. Kukaan ei ole täydellinen.

Hyvin alkaa, hyvin jatkuu?

Jos vuosi sujuu yhtä hyvin kuin se on alkanut, tästä tulee toimelias ja tuottoisa vuosi.

Vuoden ensimmäisen päivän saavutuksia:

  • sain ylennyksen
  • päivitin yhden foorumin softan ajan tasalle
  • perustin lasten kanssa kaktustarhan
  • päivitin sulavasti blogit WordPressin versioon 2.7
  • sain yhteen kaappiin puuttuvan vetohyllyn
  • ja se kaappi on jo järjestetty käyttökuntoon

Ei ollenkaan hullumpi aloitus uudelle vuodelle. Toivottavasti arki alkaa rullata yhtä mukavasti. Tiedän jo, mistä huomenna aloitan: seinällä on yhä vuoden 2008 kalenteri, mallia Koiramäki. Huomenna sinne hyppäävät Tatu ja Patu.