Merkinnät teemasta 'haaste'

Tammesta helmeen

Tammikuu. Paljon lunta, paukkupakkasesta plussalle ja takaisin, projekteja ja prosesseja. Tammikuu oli.

Vietin viikonlopun vetämällä tehoa tekstinkäsittelyyn -kurssia. Intensiivinen pläjäys sujui mainiosti, vaikka perjantain sähkökatko sotki monisteprojektini ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä myrsky pisti sähkönjakelua uusiksi. Luultavasti jälkimmäisen seurauksena saimme viettää kurssilla verkottoman sunnuntain. (Ja arvatkaa, missä meidän kaikki materiaalimme olivat? Aivan, verkossahan ne. Siis improvisoitiin.)

***

Urakoin tammikuun viimeisen maanantain aktiivisesti kellon ympäri tanssiprojektien ja opetuksen parissa. Nyt on mukava katsoa kohti helmikuuta ja sen haasteita.

Enhän minä oikeasti haasteita tarvitsisi, niitä tuppaa löytymään ihan riittävästi etsimättäkin. Mutta koska kovin, kovin pitkään olen tullut eläneeksi elämää pakollisia tai muka-pakollisia asioita priorisoiden, voisin nyt pikkuhiljaa yrittää etsiskellä taas tasapainoa ulkoa tulevien ja sisältä kumpuavien projektien välille.

Tässä haasteita helmikuulle:

Pilates-projekti

Kun tanssi on työtä, tulee liikuntaa monen monta tuntia viikossa. HeiaHeiaan olen kirjannut aktiivisesti puolisen vuotta liikuntasuorituksiani, valtaosa tanssiin liittyvää.

Kesällä venyttelin paljon, ja samaa pitäisi toki jatkaa nytkin. Mutta ennen kaikkea haluaisin aktivoitua pilatestreeniin.

Helmihaasteeni: Pilatesta joka päivä. Edes kymmenen minuuttia. Tai viisi. Todisteet HeiaHeiaan.

ÄHH-haaste

ÄHH on helmiystäväni Inkun ideoima haaste helmeilijöille. Helmikuussa Helmetti-foorumin väki tarttuu haasteeseen ja ÄHHittelee porukalla. Minä myös.

ÄHH tulee sanoista “Älä Hilloa Helmiäsi”. Tavoitteena on tehdä koru joka päivä.

Sen jo tiedän, että en minä joka päivä korua saa valmiiksi, saati sitten että sen ehtisin käsityöblogiini postaamaan. Mutta tavoitteena voisi hyvinkin olla 28 korun valmistaminen helmikuun aikana. (Ottaen huomioon, että tällä viikolla pitäisi tehdä korusetit Alhenalle, siis kahdeksalle hengelle korvakorut ja kaulakorut, sanoisin, että jos saan tämän urakan hoideltua, haaste on varsin hyvällä mallilla.)

Helmihaasteeni: Hävittää helmiä ja tehdä koruja. Tanssijoilleni, myyntiin, itselleni…

Bloggausblokin bloppu

Blogien kanssa olen elänyt hiljaiseloa, kun kirjoittaminen on tökkinyt. Tai ehkei niinkään kirjoittaminen, vaan ajatteleminen. Ehkä tässä pikkuhiljaa elämä alkaa tälläkin saralla voittaa.

Helmihaasteeni: Bloggausta. Ja Twitteriä. Ja Facebookiakin. Ei jokapäiväpaniikkia, tavoitteena päästä taas sanojen herraksi.

Tähän jatkeeksi olisi tietysti hyvä vielä lisätä helmihaaste riittävästä unesta, mutta sen verran itseäni tunnen, että univelan puolelle tämäkin kuukausi menee. Ehkä sitten maaliskuussa.

Hymyilyttää ja hirvittää

Sain tänään kauniin ja imartelevan arvion vaikutusvaltaiselta taholta. Hymyilyttää, syystäkin.

Lähikuukausille on luvassa muutamia huikeita haasteita. Hirvittää.

***

Kerta toisensa jälkeen hirvittää, löytyykö enää luovuutta. Syntyykö uutta vai jäljennänkö vanhaa? Toteutanko itseäni vai kopioinko muita?

Hymyilyttää silti. Jos olen siihen aiemminkin pystynyt, eiköhän se onnistu tänäkin keväänä.

Eko pihisti ja blogeista

Minut haastettiin kertomaan, mikä on ekotekoni. Haaste lennähti Tanssivalta harmaalta pantterilta, jonka ekotekona oli jättää auto kotiin ja liikkua paikasta toiseen jalan, pyörällä tahi busseilla. Hyvä ekoteko kaupunkilaiselta!

En keksinyt ainoatakaan omaa ekotekoa, joten olen selaillut useammastakin blogista, millaisia ihmisten ekoteot ovat olleet. Lopulta eilen alkoi lamppu syttyä, kun lueskelin, millaisia ekotekoja Tilkkutäkin alla tehdään.

***

Niin, ikävä totuushan on, että minulta sujuu paremmin egoteko kuin ekoteko. Toisaalta oivalsin, että elämänmenoomme kuuluu monia itsestäänselvyyksiä, joissa on kohtuullisesti ekohenkeä.

Useimmiten syynä on pihiys. En osta muovipusseja, koska ne maksavat. Lajittelen kaikki jätteet, koska roskat maksavat. Hoidan yhdellä reissulla mahdollisimman monta asiaa, koska bensa maksaa ja aikakin on kallista. En juurikaan kierrätä, sillä pyrin käyttämään hankkimani tuotteet loppuun. Esimerkiksi lehdistä tilaan vain niitä, mitkä haluan säilyttää uutislehtiä lukuunottamatta, ja ne taas päätyvät pesänsytykkeeksi.

Täytyy myöntää, että vaikka rahaa olisi yhtäkkiä yltäkyllin, silti toimisin samoin. Sen verran syvällepiintyneitä tietyt tavat ovat.

***

Tavoitteeni ei ole toimia ekologisesti, haluan toimia järkevästi ja taloudellisesti. Useimmiten se tarkoittaa, että ostohetkellä vertaan tuotteen laatua, hintaa ja todennäköistä käyttöikää. Mitään en inhoa niin paljon kuin kertakäyttöistä rihkamaa, joka hajoaa hetimmiten. Mieluummin hyvää ja vähemmän kuin paljon olematonta.

Josko täällä talossa ympärilleen katsova voisi kyseenalaistaa sanan “vähemmän”. Uuden hankkiminen on niin terapeuttista.

***

Olen saanut myös You make my day -kunnianosoituksen, josta olen oikein otettu. Likimain jokainen lukemani blogi on saanut mainintoja jo enemmän tai vähemmän, joten näin jälkijunassa en enää viitsi erikseen blogeja kukkasilla palkita.

Blogimaailmaan sukeltaminen on yksi päivieni parhaista hetkistä. Tällä hetkellä RSS-lukijani listalla on pyöreästi sata blogia, näistä muutaman olen poiminut sivupalkkiin. Vilkaisen yleensä vähintään kerran päivässä blogien uudet postaukset. Kädentaitoblogien uudet luomukset ihastuttavat, tekstinikkareiden kirjoitukset antavat ajattelemisen aihetta, kuvablogit pysäyttävät.

Olen suurimmaksi osaksi kotosalla lasten kanssa ja suuren osan työstäkin teen omien seinien sisällä, joten kanssakäyminen ulkomaailman kanssa jää väkisinkin vähäiseksi. Blogosfääri ja keskustelupalstat ovat ikkunani tavalliseen maailmaan, ne estävät minua tulemasta aivan mökkihöperöksi. Onneksi on myös valokuituyhteys: sen ansiosta virtuaalimaailma on ulottuvillani jatkuvasti.