Merkinnät teemasta 'hätävara'

Ei tarvitse onnitella

Tänään oli koulujen hiihtokilpailut, olin paikalla huoltojoukkoina. Tiedotusluonteinen asia: vaikka näytinkin siltä, kuin olisin kahdeksannella kuulla raskaana, ei ole tarvetta onnitella. Se oli ihan feikkiä vain.

Ensimmäinen sääntö hiihtokilpailujen seuraamisessa on se, että kylmä ei saa tulla. Valitaan siis paksuin villapaita, mitä kaapista löytyy. Tällä luodaan jo vaikutelma noin viidennestä raskauskuukaudesta. Heitetään toiseen taskuun kännykkä, toiseen varahanskat; ne lisäävät kuukauden verran vatsan kokoa.

Eleganssi viimeistellään keskikokoista suuremmalla vyölaukulla, joka laitetaan toppatakin alle. Voilà, kahdeksan kuukautta kahdeksassa minuutissa!

***

Vyölaukku on diabeetikon huoltojoukkojen ykköstuote. Laukusta löytyy kahden desin sokerinen pillimehu yllättäviä hypoja varten, siripirejä ja pieni pussillinen lakritsaa, jos matalanpuoleiset sokerit pitää saada äkäisesti nousuun, yksi myslipatukka ja muutama täysjyväkeksi välipalaksi sekä verensokerimittari tykötarpeineen. Eikä unohtaa sovi avaimia, jotka menevät hyvinsuunnitellun vyölaukun sivutaskuun. Insuliineja ei sentään tarvitse mukana kantaa, jos kyseessä ei ole eväsretki – edellämainitut tuotteethan eivät ole eväitä vaan hätävaroja.

Verensokerimittari ei toimi, jos se pääsee kylmenemään liikaa. Sitä ei kannata laittaa takin taskuun, koska siellä se on alttiimpi kylmälle kuin esimerkiksi povitaskussa. Vyölaukun ainoa oikea paikka on siis takin alla, jotta lämpötila pysyy reilusti plussalla vähän kovemmallakin pakkasella.

Sama varustus seuraa myös hiihtoreissuilla ja muilla ulkoilulenkeillä, joilla tarpeisto on syytä antaa äidin kannettavaksi. Tässä kohti tingitään estetiikasta: takin alla pullottava alamaha voi hyvinkin antaa ulkopuoliselle vääriä signaaleja. Mutta ainakin liikun ketterämmin kuin olomuodosta voisi päätellä!