Sormiharjoituksia

Mitä myöhemmin maailma muistaa, että joulu tulee tänäkin vuonna, sen parempi. Joululauluja ei saa soittaa ennen ensimmäistä adventtia, joulumainosten myllytys lokakuun lopulla saa minut näkemään punaista (ja ei, se ei ole joulunpunainen). Mitä pitempi jouluhössötys, sen isompi stressi. Ei minulle, kiitos.

Silti olen iloinen, että muutamat joulunajan sesonkituotteet saapuvat hyllyille jo lokakuussa. Otetaan esimerkiksi glögi.

Minä rakastan hyvää glögiä, ja jälkikasvu on myös tykästynyt kanelin ja kardemumman makuun. Glögi kuuluu pimeisiin iltoihin, kynttilän valoon, villasukkien seuraan.

Juuri eilettäin lasten kanssa puhuttiin, että nytpä voisi juoda glögiä. Itsetehtyähän voi tehdä vaikka keskellä heinäkuuta, mutta omatekemä ei ole glögeissä aina parasta. Oman glögin maku riippuu kovin paljon käytetystä mehusta. Esimerkiksi mustaherukkamehu on todettu ihan liian voimakkaaksi, sen maku tuppaa peittämään glögimausteet. Hakusassa on vähähiilarinen mehu, jonka maku paranee glögimausteiden kanssa kiehautettuna. (Testiin on menossa VipMix sekamehutiiviste, hiilareita valmiissa juomassa 3,3 hh/1 dl.)

Tänään löytyi kaupan hyllyltä glögiä. Ostin purkin Valion sokeroimatonta glögiä (3 hh/1 dl) ja toisen purkin kirsikalla rommilla maustettua Hehku-juomaa, jossa hiilareita on normaalin mehun verran eli 12 hh/1 dl.

Nyt on glögikausi avattu: mukillinen glögiä, kynttilän valoa ja villasukat.

***

Se toinen joulun sesonkisapuska, jota kieli pitkällä meidän perheessä odotetaan, on rosolli. Kun Atrian rosolli saapuu isoissa rasioissa salaattihyllyyn, meille ostetaan sitä heti kaksi rasiaa, jotka syödään raejuuston kanssa ensimmäisenä päivänä. Sitten tahti vähän tasaantuu.

Kolmas joulun melkein-sesonkituote, jota odotan, on kynttilät. Kynttilävalikoima paranee huomattavasti, kun joulu lähenee; esimerkiksi kelluvat kynttilät saapuvat taas hyllyihin.

Onneksi on vielä viimetalvisia varastoja jäljellä – nyt kun sitä glögiäkin saa.

hakusanoja glögi, hiilihydraatit, joulu, jouluruoka, kynttilät, rosolli
Ei kommentteja »

Nyt kun lapsen diabetesta on takana kolme ja puoli vuotta, suurin osa arkisista asioista sujuu ilman suurempaa ihmettelyä.

Eniten päänvaivaa, yhä, aiheuttaa ruoka. Perussapuskojen hiilarimäärät ovat takaraivossa, ja useimpien ruokien vaikutus verensokereihin tiedetään. Helppoahan tämä olisi, jos verensokerit käyttäytyisivät suorassa suhteessa hiilihydraatteihin, mutta valitettavasti niin ei ole. Jotkut hiilarit nostavat nopeasti, jotkut hitaasti, jotkut viiveellä. Jotkut tulevat alas romahtamalla, jotkut tasaista tahtia, jotkut eivät laske millään. Ja niin edelleen.

Ja jotkut sapuskat, joiden hiilihydraatteja ei teoriassa tarvitsisi diabetesohjeiden mukaan laskea, vaikuttavat silti. Esimerkiksi vihannekset ja salaatit sellaisina määrinä, mitä meillä tulee syötyä, kyllä näkyvät sokereissa. Mutta paljonko laskisi hiilihydraattimääräksi, jos lapsi syö neljä isoa lautasellista salaattia, jossa on jäävuorisalaattia, kurkkua ja tomaattia, lisänä raejuustoa tai juustoa ja päällä vähän vähähiilarista salaatinkastiketta?

***

Hankalimpia arvioitavia ovat puurot ja muut mössöisät ruokalajit, joissa on paljon vettä. Yleensä punnitsemme hankalat sapuskat ja laskemme hiilihydraatit painon mukaan, mutta jos vettä on paljon, puntarista ei ole mitään iloa.

Tänään tein ensimmäisen kerran tälle talvea vispipuuroa puolukoista. Alitajunta tarjoaa nimeä lappapuuro. Kuten yleensä ensimmäistä kauden mannaryynipuuroannosta tehdessä, nytkin ryynejä tuli laitettua liian vähän ja puolukkaa ehkä liian paljon. Sopivaa sokerin määrää en kuollaksenikaan muistanut.

Lopputulos: hyvin juokseva puuro, joka oli tummanpunaista ja kirpeää. Osaltaan lopputulokseen varmaan vaikutti se, että käytin kauramannasuurimoita, niiden kanssa puurosta ei niin helposti saa kaunista vaaleanpunaista.

Kun lisäsimme keinomakeutusainetta, maku oli sentään juuri passeli. Mutta hiilarimäärät? Miten arvioida puuroa, jossa on ohjeisiin nähden liikaa vettä ja vähemmän sokeria? Arvio heitettiin näppituntumalla ja insuliinit pistettiin samalla tarkkuusasteella. Pari tuntia syömisen jälkeen sokerit olivat 14,5.

Taitaa olla tarpeen tarkentaa mittayksiköitä.

hakusanoja hiilihydraatit, puuro
Ei kommentteja »

Sain eilisiltana kirjoitettua otsikon, ja simahdin. Kohtsillään pitäisi suunnata petiin, jotta huomisaamuna herätään aikataulussa.

Tämä viikonloppu on tapeltu sokereiden kanssa. Syysloma jo sotki systeemit ja verensokerit ovat keikkuneet lisäinsuliinista huolimatta hirveän korkealla.

Eilen oli luokkakaverin syntymäpäiväjuhlat, ja tuttuun tapaan sieltä tultiin kotiin kahdenkympin sokereilla. Herkkujen hiilarimäärien arviointi on vaikeaa, ja järkevän insuliinimäärän arvioiminen vielä vaikeampaa.

Emme yleensä laita korjausinskaa (asiaan vihkiytymättömille suomennos: ylimääräinen pikainsuliiniannos aterioiden välillä), mutta eilen kokeiltiin synttäreiden jälkeen sitäkin. Ei vaikutusta. (Tai kai sillä jotain vaikutusta oli, mutta verensokerit olivat silti tähtitieteelliset. Mitä lie olisivatkaan olleet ilman korjausinskaa?)

Jokainen erikoispäivä pistää sokerit sekaisin, ja pahimmillaan niitä sitten tasapainotetaan pari kolme päivää. Onneksi synttäreitä, juhlapäiviä ja lomia ei ole useammin. Eläköön tylsä, ykstotisen ennakoitava arki! Voi kun jonain päivänä sokeritkin olisivat ykstotisen ennakoitavissa.

hakusanoja hiilihydraatit, insuliini
Ei kommentteja »

Kylmä ja vetinen sää selkeni sopivasti tälle päivää, kun kisattiin kunnan koulujen yleisurheilukisoissa. Olin varustautunut kymmentä astetta viileämpään säähän muun muassa kolmella paidalla, säärystimillä sekä kolmilla eri hanskoilla, joten minun ei tarvinnut kärsiä vilua.

Huoltojoukkojen edustajana tehtäviini kuului muonitus, tarpeisto sekä luonnollisesti diabeetikon erityistarpeiden huomioiminen. Suomeksi raahasin mukanani vesipulloja ja eväsleipiä, tuulipukuja, päähineitä ja hanskoja, jotka ihmeen kaupalla mahtuivat yhteen reppuun. Lisäksi olallani keikkui diabeetikon inskalaukku, jossa olivat insuliini, verensokerimittari, siripirit ja muut hätähiilarit. Kokonaiskantamuksen täydensi kameralaukku (oma valinta).

***

D-rintamalla päivä sujui sangen mallikkaasti: verensokeri mitattiin ennen pikajuoksua, lounaalla ja vielä ennen 600 metrin juoksua. Odotuksenmukaisesti sokerit heiluivat aika korkealla, kun kilpailuissa oli tavanomaisen liikunnan lisäksi vielä täpinälisääkin.

Pituushyppy esimerkiksi nostaa sokereita. Siinä tehdään lyhytaikainen, räjähtävä suoritus, ja sen jälkeen on taas seisoskelua ja odottelua. Myöskään lyhyt pikajuoksu ei sokereita ainakaan laske.

Sitä vastoin kavereiden kanssa kuljeskelu ja kisailu toi sokereita yllättävästikin alaspäin (tai sitten laskun syynä oli täpinän tasaantuminen). Ennen 600 metrin juoksua sokerit olivat jo laskeneet kymmenen pintoihin, mitä pidin turhan matalana tässä tilanteessa — puolitoista totista kierrosta on yllättävän rankka suoritus, ja kun täpinä vielä kisojen jälkeen laskisi, arvelin, että sokerit tulisivat lujaa alas. Nostatin siis väkisin sokereita ylös puolen lakritsipatukallisen verran (~7 hiilaria), sillä viime aikoina hypoja on ollut turhan tiheästi.

Tällä kertaa nostatus ei olisi ollut tarpeen: sokerit pysyivät koko iltapäivän tasaisen korkeina ja tulivat alas välipalainsuliinilla, eikä illallakaan tullut hypoja (kuten saunailtoina ei yleensäkään). Joko päivän kuljeskelu kavereiden kanssa ei ollut yhtä hurjaa kuin koulupäivien välituntimellastukset tai popkorni on urheilupäivinä erinomainen sokerinnostatusnaposteltava: nostaa muttei romauta.

***

Vaikka päivän seuratuin suoritus olikin verensokerien liikesuunta, myös kisoihin osallistuneet saavat kiitosta. Tsemppi oli hyvä, suorituksiin paneuduttiin ja mukana oli aitoa urheilumieltä. Eivätkä tuloksetkaan olleet yhtään hullumpia. Pitäisiköhän ensi vuotta varten jo treenatakin?

hakusanoja hiilihydraatit, insuliini, verensokeri, yleisurheilukilpailut
Ei kommentteja »

Toinen joulu diabeteksen kanssa. Se sujui jo vähän varmemmin kuin ensimmäinen joulu, vähän enemmän sovellellen ja enemmän arvioiden. Arkiset hiilarimäärät on ylitetty reilusti, ja insuliinia on pistetty sen mukaan. Välillä on onnistuttu tosi hyvin, välillä sokerit ovat olleet ennakoitua korkeammalla (kuten viime yönä kello 2.03: 16,2 – eikä aavistustakaan, minkä ihmeen vuoksi).

Ykköstyypin diabetes on siinä mielessä mukava, että lapsi saa syödä mitä tahansa ja periaatteessa järkevyyden rajoissa miten paljon tahansa, kunhan insuliinia pistetään riittävästi imeyttämään syödyt hiilihydraatit. Arkisapuskoista hiilarimäärät ovat jotakuinkin hanskassa, mutta jouluruoat täytyi setviä tätä joulua varten uusiksi.

***

Jotten joutuisi samaan jamaan jälleen ensi vuonna, tässä joulun tärkeimmät numerot – jouluisten sapuskojen hiilihydraattimäärät.

• riisipuuro 15 hh/100 g
• rusinakeitto 25 hh/100 g
• perunalaatikko, maksalaatikko 15 hh/100 g
• lanttulaatikko, porkkanalaatikko (ei riisiä) n. 8 hh/100 g

Kinkku on luonnollisesti hiilaritonta, rosollin hiilihydraatteja ei tarvitse laskea. Leivonnaisista piparkakuissa on noin 55 hh/100 g, joulutortussa 40 hh/100 g. Tarkoittaa suomeksi, että yhdessä keskikokoisessa piparissa on noin 5 hiilaria, järkevän kokoisessa joulutortussa noin 15.

***

Meillä ei karkkia ole juuri ollut tyrkyllä, ei diabetesdiagnoosin jälkeen muttei varsinkaan ennen sitä. Tänä jouluna ajattelimme, että karkkia pitää tarjota riittävän paljon. Niinpä aterioilla on pistetty reilummin inskaa ja melkein joka aterialla on syöty jälkiruokana 10–20 hiilaria karkkeina ja suklaana. Paljonko se onkaan? Tästä sopii laskea:

• suklaakonvehti ~5 hh/kpl
• suklaa yleensä n. 50 hh/100 g
• tavallisen kokoiset lakupalat 10 hh/3 kpl
• lakritsi ylipäänsä n. 70 hh/100 g
• sekalaiset, tavallisen kokoiset karkit 10 hh/3–4 kpl
• karkit n. 80 hh/100 g

Useimmiten ajatellaan, että kyllähän se diabeetikko voi syödä mitä tahansa, jossa ei ole sokeria. Väärin: olennaista on hiilihydraattien määrä, ei sokerin määrä. Esimerkiksi kuivatuissa hedelmissä ei ole välttämättä juurikaan sokeria, mutta hiilihydraatteja on:

• rusinat 70 hh/100 g
• kuivatut luumut 40 hh/100 g
• aprikoosi ja taateli 45 hh/100 g (~3 hh/kpl)
• mango, papaija, ananas 50 hh/100 g
• kookos <10 hh/100 g

Tässä yhteydessä mainittakoon, että pähkinöissä hiilihydraatteja ei juuri ole (esimerkiksi manteleissa 7 hh/100 g), mutta maapähkinässä on 15 hh/100 g ja cashew-pähkinöissä melkein 20 hh/100 g. Toisaalta viimeksimainitut eivät paina paljon mitään, joten muutaman pähkinän voi natustaa hiilareista piittaamatta.

***

Jouluun kuuluu myös glögi. Valiolla on tarjolla lähes hiilariton vaihtoehto, mutta itsetehty olisi toki parasta. Tajusin hiilarimääriä syynätessäni, että omatekoisen glögin saa suhteellisen vähillä hiilareilla aikaiseksi, jos pohjana käyttää makeuttamatonta höyrymehua ja makeuttaa juoman tarpeen mukaan joko sokerilla tahi makeutusaineella. Laimentamattomassa höyrymehussa hiilareita on n. 8 hh/desi, mustaherukkahöyrymehussa vain 4 hh/desi. Käytännössä laimennetun glögimehun hiilarit tulevat sokerista, jolloin ne on helppo laskea (minipalat 2 hh/kpl, tavalliset sokeripalat 3 hh/kpl).

Tiedot sapuskojen hiilihydraattimääristä on kerätty ruokien tuoteselosteista sekä Finelin tietopankista, jota ilman arkemme ja juhlamme olisi huomattavasti nihkeämpää.

hakusanoja hiilihydraatit, jouluruoka, verensokeri
1 kommentti »