Merkinnät teemasta 'hinnat'

Markkina(talous)hinnat

Kun olin pieni, kotipaikkakunnallani oli kaksi kertaa vuodessa isot kaksipäiväiset markkinat. Markkinoilla myytiin paljon kaikkea krääsää, ja siellä oli aivan ihana kierrellä kojulta toiselle ja ihmetellä tavaroita. Olinkin aivan innoissani, kun kesäisin vierailin isovanhempieni luona, ja siellä oli toripäivä kahdesti maanantaisin ja torstaisin. Markkinahumua joka viikko!

Tänään olivat paikalliset marrasmarkkinat nuorisoseurantalolla. Pohdin aiemmin, että pitäisikö lähteä sinne myymään koruja, mutta tulin siihen tulokseen, ettei kannata: kukaan ei osta markkinoilla minulta mitään, koska hintani ovat liian korkeat.

Kävin pikaisesti pyörähtämässä markkinapaikalla ja katsastamassa tarjontaa ja hintatasoa. Juuri niin kuin arvelinkin – käsitöitä oli pilvin pimein, leipomuksia runsaasti ja muutamalla pöydällä oli myös koruja.

Lähes kaikki hinnat olivat polkuhintoja.

Paluumatkalla harjoitin yrittäjäkasvatusta ja selostin lapselleni, miksi villasukkia ei voi myydä viitosella eikä kympilläkään. Laskimme materiaalien hinnan ja kutomiseen kuluvan ajan. Lapsi oivalsi ihan itse myös sen, että villasukkavarastokin maksaa: kudotuissa villasukissa on kiinni sekä materiaalia että työaikaa.

***

Ymmärrän toki, että monet ihmiset ovat iloisia, kun saavat kutoa kasoittain villasukkia ja huiveja ja saavat niistä sitten lisää lankarahaa, kun myyvät ne muutamalla eurolla. Useimpien villasukkien hinta liikkui noin 8–10 eurossa, suurin pyyntihinta taisi olla 15 euroa.

Nopeallakin kutojalla menee aikuisen villasukkien kutomiseen monta tuntia, paksusta langasta toki vähemmän kuin ohuesta. Jos 15 euron sukkiin on huvennut Novitan Seiskaveikkaa 3,50 euron edestä, jää käpälään 11,50 euroa. Tuntipalkkaa en rohkene edes käydä miettimään.

***

Myyn omia korujani ja muita käsityötuotteitani yrittäjänä. Myyntihintaan sisältyy materiaalien lisäksi yhtä sun toista kulua, maksua ja veroa, omasta palkastani puhumattakaan. Ei puhettakaan, että lähtisin myymään tuotteita hinnalla, joka niukin naukin kattaa materiaalikulut.

Vaikka ihmiset kulkevat polkuhintojen perässä, he silti hokevat, että “hyvää ei saa halvalla”. Jos hyvä tuote – tai palvelu – on liian edullinen, sitä arvostaa vähemmän kuin hinnakkaampaa. Toisaalta jos hinta on liian kova, ostos jää tekemättä.

Juuri sen sopivan hinnan löytäminen onkin sitten jotain muuta kuin pelkkää matematiikkaa.

Alvit työllistävät

Sunnuntai on hyvä työpäivä. Olen tänään työstänyt paria laskuria, jotka valmistuttuaan toivottavasti nopeuttavat arkista työntekoa. Näidenkin kohdalla näyttää käyvän jälleen niin, että työstäminen, hiominen ja viilaaminen ottaa niin paljon aikaa, että taskulaskimella naputellen selviäsi nopeammin. Hyötysuhde tulee sitten näkyviin ehkä noin vuoden käytön jälkeen.

Otin operaatioksi tehdä laskurin suoraan sellaiseksi, että voin vaihtaa arvonlisäveroprosentin ensi kesänä yksikköä suuremmaksi ilman suurempaa renoveerausta. Vaihdettava-alvisuus ei sinällään ole sen vaikeampi tehdä kuin kiinteäprosenttinenkaan, mutta järkevimmän kaavarakennelman sumplaaminen otti silti tovin, jottei sitä vaihtuvaa arvonlisäveroprosenttia tarvitsisi kovin moneen paikkaan muuttaa.

***

Pitkin syksyä on tullut uutisia arvonlisäverojen muutoksista. Tänä syksynä laski ruoan arvonlisävero 17 prosentista 12:een. Ensi kesänä on seuraavan muutoksen aika: olen ymmärtänyt, että kaikkia alv-prosentteja nostetaan prosenttiyksikön verran. Julkisuudessa tosin puhutaan lähinnä tavallisimmasta arvonlisäveroprosentista eli 22:sta ja ruoan arvonlisäveroprosentista eli nykyisestä 12:sta. Oletan silti, että pienin alviluokka 8 % tulee myös nousemaan.

Minun toiminnassani tämä tarkoittaa, että muutos täytyy tehdä kaikkiin lomakkeisiin, laskutuspohjiin ja kirjanpitoon. En ole vielä uskaltanut katsoa, miten jännittävällä tavalla olen kirjanpito- ja laskutussysteemehini alv-prosentit koodannut – oikein hyvällä tuurilla muutan prosentit muutamaan paikkaan ja se on siinä, mutta huonommalla tuurilla joudun koodaamaan kaikki kaavat uusiksi.

Sen lisäksi joudun toki miettimään hinnoitteluani ja laskemaan tuotteille uudet hinnat. Jos päädyn pitämään kuluttajahinnat entisellään, täytyy silti jokaiselle tuotteelle laskea uusi alviton hinta. Jos taas nostan hintoja veronkorotuksen verran, joudun laskemaan uudet myyntihinnat. Kummin vain, paljon laskentaa on tiedossa.

***

Toiminimeni toiminta on sentään melko pienimuotoista. Arvelisin, että teen noin yhden viikon verran töitä, kun päivitän kirjanpidon, lomakkeiden sun muun laskennat ynnä lasken uudet hinnat ja päivitän ne hinnastoihin, hintalappuihin ja nettimyyntiin.

Viikko kuulostaa ehkä paljolta, mutta kyllä siihen sen verran aikaa joka tapauksessa uppoaa: aikaa syö erityisesti kaikkien tiedostojen ja systeemien läpikäynti, jotta alviprosenttien muutos on varmasti tehty jokaiseen paikkaan.

Miten paljon sitten tekevätkään töitä ne liikkeet ja kaupat, joissa on tuotteita hyllyt pullollaan. Hintalappujen ja tietojärjestelmien päivitys syö paljon tehokasta työaikaa.

***

Tavoitteena oli saada ruoan kuluttajahintaa laskettua. Ruoan hinta saattaa jopa laskeakin, tosin sapuskan arvonlisäveroprosentin muuttaminen kahteen kertaan vuoden sisällä tulee melkoisen kalliiksi kauppiaille – ja asiakkaaltahan ne kulut peritään.

Siinä missä ruoka halpenee, kaikki muu kallistuu, eikä pelkästään alvin korotuksen verran. Sen verran paljon työtunteja alv-muutos tulee yrityksissä teettämään.

Jälkihuomautus
Ikävää on myös se, että joudun ohjelmoimaan pääni sisäisen laskukoneen uudelleen. Olen jotakuinkin oppinut tavallisimpien myyntihintojen arvonlisäverottomat hinnat sekä 22 % että 8 % mukaan. Ensi kesänä täytyy nekin hinnat opetella uusiksi.

Taittui taas

Hopean hinta on tullut tällä viikolla pitkästä aikaa alaspäin. Reilut parikymmentä euroa on lähtenyt kilohinnasta viimeviikkoiseen verrattuna.

Toki vielä ollaan kaukana niistä maailmanmarkkinahinnoista, joilla hopeaa sai joulun alla. Ja siitä ei edes puhuta, mitä hopea maksoi muutama vuosi takaperin – siis aikana, jolloin en vielä tiennyt, että hopeasta pystyy tekemään koruja itsekin.

En ole aivan yhtä hyvin perillä bensan hinnan vaihteluista, mutta ymmärtääkseni ainakin dieselin litrahinnasta on senttejä lähtenyt pois.

Kumpaako tämä nyt sitten on: onko lamarummutus leikannut kysyntää vai tippuuko hinnoista pois nousukauden kasvattama vararavintokerros*?

*Hei, se on ihan hieno metafora, ainakin tällaisen ylipitkän ja ylikierroksilla kulkeneen päivän jälkeen.

Suhdanneherkkää

Öljyn hinta on ollut pilvissä, ja bensa on jotain tähtitieteellistä. Hirvittää ajatellakin, mitä pakolliset kulkemiset maksavat. Syksyllä työnteko on taas kalliimpaa kuin kevätkaudella: kilometrikorvaustaksaa ei muuteta kesken vuoden, joten työssä käymisestä jää vähemmän rahaa käteen.

Raakaöljy on viime viikkoina halventunut 15 prosenttia, kertoo Ylen uutinen. Bensakin yrittää tulla perässä, josko ei yhtä vilkkaasti.

***

Samaa suhdanneherkkyyttä näkyy jalometalleissa (hopea on kallistunut viime syksystä kuudenneksella, ja se oli kyllä kallista jo silloin) ja vihannesosastolla.

Banaanit olivat naurettavan halpoja ennen EU:ta; muistan elävästi, että opiskeluaikoina banaanien kilohinta oli jossain kolmen markan kieppeillä, siis 50 sentin hujakoilla. Tätä nykyä banaaneja saattaa tarjouksesta saada eurolla, mutta kahden euron kilohinta on lähempänä totuutta.

Kurkut ja tomaatit olivat aikoinaan samaa hintaluokkaa: jos kilohinta oli yli vitosen, hinta oli kova. Nyt alle kaksi euroa tuntuu vielä siedettävältä hinnalta kilosta tomaatteja, ja jos kurkun hinta on alle puolentoista euron, se on jo suorastaan edullista.

***

Mikä hirveintä, jäätelö on kallistunut viime vuodesta. Silloin useimmat litran paketit sai alle kahteen euroon, osan reilustikin huokeammalla. Tänä vuonna normaali litrahinta on kahden euron paikkeilla, laktoosittomat tai kasvisrasvajäätelöt jo 2,50 euroa.

Bensa on kalliimpaa, jäätelö on kalliimpaa. Jäätelön syöminen maksaa siis merkittävästi enemmän kuin viime vuonna. Hankintakustannuksistakaan ei voi tinkiä: näillä helteillä jäätelö sulaa pyörän tarakalla.