Merkinnät teemasta 'inspiraatio'

Sivuraiteilla ja syrjäpoluilla

Sehän on tuttu juttu, että deadlinen alla kaikki muu on kiinnostavampaa kuin lähestyvä deadline. On ihan sama, mikä on kuolemanlinjan syy ja laatu. Jos pitäisi siivota, siivoaminen on mälsää; jos pitäisi kirjoittaa, sanat ovat pakosalla; jos pitäisi ommella, kone takkuaa; jos pitäisi tehdä koreografia, liikkeet jämähtävät; jos pitäisi tehdä ihmeitä, taikasauva on hukassa.

Deadlinea edeltävä tahmeus, syystä riippumatta, häviää kyllä, kun homma alkaa rullata. Inspiraatio ei tule odottamalla, se tulee tekemällä. Ja kun homma alkaa rullata, se on kivaa, ilman sivuraiteita ja syrjäpolkuja.

***

Nyt on taas deadlinen aika, työn alla seuraava Ishtar, joka lähtee alkuviikosta painoon ja ilmestyy vajaan parin viikon päästä. Perinteisesti Ishtarilla on tapana pyörähtää yötöiksi. Niin tälläkin kertaa – viikko oli aivan liian silppuinen, jotta olisin saanut kunnolla tehtyä töitä. Niinpä nautin koneella yön hiljaisuudesta, asemoin tekstejä, käsittelen kuvia, viilaan mainoksia, työstän painokuntoon listoja ja kalentereita.

Virikkeellisestä toiminnasta huolimatta Ishtarin deadline kirvoittaa mielestäni mitä mielenkiintoisempia syrjäpolkuja. Koskaan ei maailmassa tunnu olevan niin paljon kivoja neulemalleja, päässä tulvii mainioita koruideoita, ja into ompelukoneen ääreen on suorastaan pohjaton. Jopa tylsimmätkin hommat, vaikkapa vaatehuoneen siivoaminen, tuntuisivat suorastaan huikean jännittäviltä verrattuna koneen ääressä istumiseen.

***

Koneen ääressä istuessakin mieleen juolahtaa toinen toistaan loistavampia ideoita, joilla ei ole mitään tekemistä työn alla olevan projektin kanssa. Ilman Ishtarin työstöprosessin nostattamaa vireystilaa en olisi viime vuosina perustanut paria blogia, tutustunut erinäisiin foorumeihin, liittynyt Twitteriin, Facebookiin ja LinkedIniin, löytänyt mainioita lisäkilkkeitä Firefoxiin ja niin edelleen.

Lopputulos on siis vahvasti plussan puolella: sopivassa työstömielentilassa aktivoituu kokonaisvaltaisesti.

Vielä kun keksisi, miten aktivaatio säilyisi deadlinen jälkeenkin.

Silppupäiväviikot

Taas eletään silppupäivää.

Aamu meni terveysasemalla. Iltapäivällä lähden vanhempainvarttiin. Samalla reissulla käyn terveysasemalla uudelleen, sillä unohdin aamulla noutaa diabetestarvikkeet – ei sillä, että aseman aamukiireissä kenelläkään olisi ollut ylimääräistä aikaa niiden kokoamiseenkaan.

Päivän mittaan pitää käydä apteekissa. Pitäisi käydä kaupassakin. Illaksi lähden taas töihin.

Tänään on niin vähän rauhallista, keskeytymätöntä työaikaa, etten oikein tiedä, mitä ryhtyisin tekemään. Täytyy varmaan hoidella pois työlistalta joukko pieniä rutiinihommia, jotka eivät vaadi syventymistä ja ajattelua. Tai ryhdyn tekemään arkeologista tutkimusta työpöytäni paperipinoihin. Tai päivittämään kalentereita ajan tasalle.

***

Samanlaisia silppupäiviä on nyt ollut jo ainakin puolentoista viikon ajan. Ei ole tehokkuudesta tietoakaan. Isot hommat etenevät heikosti, kun yhtenäistä työaikaa on vähän.

Olen oppinut, työssä kuin työssä, että jumalallista inspiraatiota on turha odottaa. Työvire ja innostus löytyy, kun ryhtyy tekemään. Mutta silppupäivinä ei innosta edes ryhtyä tekemään: tiedän, että siinä vaiheessa kun intoa olisi ja vauhti olisi päällä, pitäisi kuitenkin lopettaa ja lähteä tapaamiseen, kauppaan tai hoitamaan asioita.

Taitaa olla parempi panostaa tällaisina päivinä rutiineihin.

Madalletaan vaatimustasoa

Tänään lähti yhdelle tanssiryhmälle korusatsi, ja huomisen postissa on matkustusvuoro kahdella korusetillä.

Minulla on taipumusta monimutkaisuuteen (tämä ei taida yllättää enää ketään). Oli jo ihan asiallinen, yksinkertainen setti tuloillaan, mutta sain sitten kuningasidean – ne pitäisi kieltää lailla! – ja nyt olen ollut suurimman osan iltaa aivan solmussa. Korumalli on hyvin yksinkertainen, mutta toteutus… no jaa, sanotaanko, että toista samanlaista ei varmasti tule.

Mitenkähän sitä saisi itselleen selitettyä, että helppo ei ole huono ja nopeastikin tulee hyvää?

Vauhti päällä

Iso taittotyö on pois käsistä, mutta uudet urakat odottavat. Viikonloppuna on ollut vauhti päällä, vaikkei ulkopuolisen silmiin mitään valmista olekaan syntynyt.

Olen useasti todennut, että inspiraatio ei tule odottelemalla vaan tekemällä. Tämänkertainen urakointivire on kyllä puhtaasti tekemällä tehty: mitä pidemmälle homma on edennyt, sen enemmän se on alkanut kulkea omalla painollaan. Nyt edetään pala palalta valmista kohti.

Haastavaa on osata lopettaa inspiraatiosta huolimatta ajoissa ja mennä nukkumaan, jotta seuraavanakin päivänä on työvirettä. Mutta jos vielä puoli tuntia… tai tunnin…

Koneellista inspiraatiota

Olen istunut suurimman osan päivää koneella. Inspiraatiota odotellessa olen tehnyt rutiinihommia, testejä, kokeilua jos jonkinmoista. Pari kertaa on tullut sellainen hetkellinen olotila, niin kuin tietäisin, mitä haluan saada aikaiseksi.

Ideointini lähtee yleensä käyntiin hitaasti. Kun aivosolut virkoavat, ne alkavat höyryjunamaisesti mennä omia menojaan. Siinä vaiheessa, kun ideoita on riittävästi, niitä myös syntyy muutama ripakopallinen lisää. Mutta vielä ei olla siinä vaiheessa menossa, ei likimainkaan.

***

Parhaat ideat syntyvät usein siinä vaiheessa, kun asiaa on pyöritellyt muutaman tunnin ees taas saamatta mitään tolkullista aikaan. Siksi jumalaisen inspiraation odottelu ei yleensä ole hedelmällistä – minulle inspiraatio tulee vain puurtamalla.

Kirjoittamiseen olen sen verran rutinoitunut, että harvoin tuijotan tyhjää sivua. Olen oppinut, että kirjoittamaan täytyy vain ryhtyä. Sillä ei ole väliä, aloitanko alusta, lopusta vai jostain sieltä väliltä, kunhan aloitan. Välillä saa kirjoittaa aika paljon deleten uhriksi joutuvaa kamaa, välillä teksti löytää muodon suhteellisen nopeasti.

Taitto- ja muissa suunnitteluduuneissa on niin paljon rutiinihommia, että niitä tehdessä pääsee mukavasti vireeseen. Käsitöissä keskeneräistä on usein helppo jatkaa, ainakin jos suunnitelma on valmis eikä stoppi ole tullut siksi, että pitäisi ryhtyä purkamaan.

***

Parhaiten inspiraatio löytyy, kun on rauhallista. Jos ajatus ja tekeminen katkeaa vähän väliä, ei synny ilmestyksiä eikä oivalluksia. En oikein ymmärrä, miten avokonttorissa saadaan mitään aikaiseksi.