Merkinnät teemasta 'inventaario'

Inventoinnin ilo

Puoli päivä urakoitu, puoli urakkaa takana. Olen tehnyt toiminimen inventaariota.

Kaikenlainen listaaminen on minulle mieluista hommaa, ja tilastojen tekeminen on palkitsevaa. Mutta inventointi ei silti ole mielipuuhieni ykkösenä. Eihän siinä mitään, jos olisi vain materiaaleja ja valmiita töitä, mutta kun on pahus vieköön vielä niitä keskeneräisiäkin.

Toisaalta on ilo päästä pistämään viime vuotta pakettiin. Inventaarion jälkeen olisi mukava pistää veroilmoitus kuosiin likimain samalta istumalta, kun asiat ovat vielä tuoreessa muistissa. Maaliskuun lopulla – veroilmoituspaniikin paikkeilla – tuntuu, että vuosi 2008 on jo liian kaukana menneisyydessä.

Inventoinnin iloja

Olen säilyttänyt lankavarastoani hankalasti isossa laukussa (koska sellainen oli joutilaana). Säilytystilana laukku on mainio, jos sen sisuksia ei ole tarkoitus koskaan tutkia. Lankasäilönä laukku on osoittautunut surkeaksi, sillä sisällön läpikäymistä varten kaikki langat täytyy ottaa pois.

Päätin siirtää lankakerät laatikoihin (ja siinä sivussa toteuttaa pienen kosmeettisen kohennuksen makuuhuoneelle, jossa muutamia lankapusseja on ajelehtinut kohtuuttoman kauan). Ne langat, joita on useampi kerä tai joista sopii kuvitella tekevänsä jotain järkevää, löytyvät vanhasta äitiyspakkauslaatikosta; langanjämät ja yhden kerän ihmeet sulloin pienempään pahvilaatikkoon ja jälkikasvun iloiksi luovutettavat langat omaan laatikkoonsa. Uskomatonta: minulla ei ole tämän enempää lankoja!

Inventaario paljasti, että säilössä on ollut hamasta markka-ajasta neljä kerää punaista villalankaa, puikkokoko 3,5–4. Pari viikkoa sitten olen käynyt ostamassa 200 grammaa punaista villalankaa, jonka puikkokoko on 3,5. Höh.

Muita ikäviä päällekkäisyyksiä ei onneksi löytynyt. Sitä vastoin löysin yllättävän monta kerää vauvalankaa sekä rajattomasti Novitan Nallea. Kumpaisenkin lajin olemassaolo oli vuosien mittaan päässyt unohtumaan täysin.

***

Keskeneräisiä neuleita lankavarastoja penkoessa on tullut vastaan vain yksi (älkäämme kuitenkaan unohtako, että tänä kesänä on aloitettu kaksi neuletta, jotka molemmat ovat yhä keskentekoisia). Opiskeluaikoina olen tehnyt viininpunaista palmikkopaitaa, joka on juuri siinä kuuluisassa vaiheessa, jossa kaikki jää kesken: viittä vaille valmiina, hihat pyöriökavennuksissa menossa.

Paha kyllä, paita on pahimmoisesti sellainen, ettei sitä valmiina enää tulisi sellaisenaan käytettyä. Toisaalta, mikäpä minua estää ryhtymästä tuunaamaan – nythän se on helpompaa, kun paita on vielä kappaleina. Puran helmaresorin pois ja kudon paitaan ainakin kymmenen senttiä mittaa lisää. Niin, ei se oikeastaan muuta kaipaakaan. Paitsi hihat valmiiksi, kokoamisen ja kauluksen.

Valmistumisraporttia odotetaan noin helmikuussa 2013.

Eriskummallisia löytöjä

Työlista oli pitkä mutta motivaatio matalalla. Hyödynsin päivän tekemällä jotain sellaista, mitä olen lykännyt pitkään: raivasin työhuonettani.

Kirjahyllystä järjestin valuvat hyllyt uusiksi. Heivasin kaikki käyttöohjeet ja tarpeettomat kansiot arkistohuoneeseen, nostin lehtikoteloita hyllykön päälle ja sain kuin sainkin likimain kaikki mapit mahtumaan hyllyyn. Vielä on tehtävä jonkinmoista renoveerausta, sillä ainakin pari uutta työmappia on tuloillaan.

Arkistohuoneesta poistin ei-arkistoitavaa tavaraa, järjestelin hyllyt uudelleen loogisesti ja sain mahtumaan sinne yllättävän paljon pois-silmistä-poissa-mielestä-tarvikkeita.

Lajittelin tanssirompekasan ja totesin, että täytyy varmaan niistäkin tehdä inventaariolista, vaikka ovatkin hankintoja ajalta ennen firman perustamista. Tietäisin sitten ainakin keväämmällä, kuinka monelle voin luvata paljettilätkämekon ja kolikkokaulakorun lainaksi esiintymisiin.

Ei raivausta ilman löytöjä. Hävveyksissä olleet hopeiset zillit (kullanväriset – sekä omat että opetuskäyttöön hankitut – olivat siellä missä oletinkin niiden olevan) löytyivät loogisesti arkistoitavien paperien kasasta, jonne ne olivat kotiutuneet parin akryylihelmipussin kanssa. Arkistohuoneessa näin jälleen kitarani, jota jälkikasvu iloisesti soitteli illan. Vire oli hukassa, ylimpiä kieliä sain viritellä useampaan otteeseen.

Mutta löydöistä suurin ja ihmeellisin oli lattia. Noin monta tyhjää lattianeliötä ei ole työhuoneessani ollut aikoihin.

Vielä yksi löytö on tekemättä: pöytä. Pitäisi varmaan tilata työmotivaatiovajetta heti huomiselle.

Vielä viime vuodesta

Vuosi vaihtui, ja minä nukuin. Tätä se ikääntyminen teettää, josko enpä muista muutenkaan, milloin olisin ollut uutta vuotta vastaanottamassa muuten kuin kotosalla kaikessa rauhassa.

Nyt kun vuosiluvun 2008 kirjoittaminen tuntuu oudolta (karkausvuosi, by the way, ja olympialaisetkin taas tulossa), voi vielä hyvin antaa ajatusten sinkoilla pitkin vuotta 2007. Firman inventaario pitäisi tehdä, tässä voi inventoida omaa elämäänsä.

Vuoden kohokohtia? Tanssin parista niitä löytyi useampiakin: esiintyminen Yalla!-festivaalin perjantai-illassa oli tietysti unohtumaton (jo milayan takertumisen vuoksikin), ja upeaa oli olla muun muassa Jyväskylässä 7HT:n kevätnäytöksessä esiintymässä. Ehkä kokonaisvaltaisesti hienoin tanssi-ilta oli huhtikuinen Onnenvärinät: koko ilta ryhmieni ja ryhmäläisteni esityksiä. Silloin olin niin ylpeä, että olin haljeta. (Halkeamisvaara on tulossa myös tänä keväänä 18.4.)

Hienoja hetkiä oman perheen parissa tuli vietettyä paljon enemmän kuin aiempina vuosina. Yhtenä syynä oli se, että pidin koko kesän lomaa – osin pakostakin, kun yritin taltuttaa kurkkupaisetta ja angiinoja. Monta vuotta meni niin, ettei perheellä ollut käytännössä yhtään yhteistä lomaa (vuoden 2006 kesää ei lasketa, se hupeni diabeteksen hoitoa opetellessa). Sitä virhettä en enää toista! Jatkossakin järjestän työni niin, että saan nauttia kesästä perheeni kanssa (ja vaikka vähän muistakin vuodenajoista).

Vaikka kuinka sanotaan, että matka on tärkeämpi kuin perillepääsy, en yleensä noteeraa kuin valmistuneita projekteja. Niitä ei ole paljon kirjattavaksi viime vuodelta. Ehkä hyvä niin. Ei jatkuvasti voi suorittaa ja saada valmista. Kirjoitin joulukirjeeseeni, että “muutama olennainen juttu elämän tarkoituksesta on taas vuoden mittaan selvinnyt”. Eiköhän siinäkin ole riittävästi vuosi-inventaarion tulosta.