Sormiharjoituksia

Luin tänään painon lähettämää vedosta uusimmasta Ishtarista. Lehti näytti yllättävän hyvältä, siellä oli monta ihan asiallisen näköistä sivua. *taputtaa itseään olalle*

Vietin vuosi sitten kohtuullisen rupeaman painon kanssa, kun selvittelimme, miksi jotkut kuvat menivät painossa tukkoon. Lopulta syyksi selvisi se, että ne olivat jääneet rgb-muotoon, vaikka kuvista näennäisesti oli tehty harmaasävyjä. Sen koommin ole pyrkinyt syynäämään painettavat kuvat, jottako olisivat kaikki grayscale-muodossa.

Jostain syystä syynäys tuppaa välillä jäämään hypoteettiselle asteelle. Nytkin vedoksesta löytyi puolenkymmentä tummaksi  lävähtänyttä kuvaa. Kuvien korjaaminen otti neljä klikkausta per kuva ja aikaa meni koko korjaushommassa melkein viisi minuuttia. Suurempi työmaa oli muuttaa tiedosto uudelleen pdf:ksi ja tarkistaa, että muunnoksessa ei mikään aineisto ollut sivuilta hävinnyt.

Onneksi on vedokset. Ja onneksi on nopea verkkoyhteys, joka ei nikottele edes 30-megaisen tiedoston ftp-lähetyksessä.

hakusanoja harmaasävy, Ishtar, kuvankäsittely, rgb, vedos
Ei kommentteja »

Olisi pitänyt käydä ostamassa light-coca-colaa. En ole huomannut, että kokis tai kofeiini minua kummemmin virkistäisi, mutta voisin ainakin vakuuttaa itselleni, että litra mustaa nestettä häivyttää akuutin unentarpeen.

Edessä on jälleen yövuoro. Luultavasti menen aamuyöstä muutamaksi tunniksi nukkumaan, mutta suurin osa yötä hupenee tietokoneella Ishtarin parissa. Joskus nuorempana koko yön valvominen ei tehnyt tiukkaakaan, ja seuraavankin päivän vielä jaksoi. Nyt alan olla niin vanha (?), ettei enää jaksa ilman unta.

Järkevä ihminen tekisi lehden valmiiksi päiväsaikaan. Käytännössä työskentely ei päivällä ole kovin intensiivistä: jatkuvasti tulee kaikenmoisia katkoksia. Nyt kun talo on hiljentynyt, soitan tanssilevyjä työhuoneessani, työstän lehteä ja sen mainoksia painokuntoon. Siinä vierähtää aika ihan huomaamatta aamuyölle asti.

hakusanoja deadline, Ishtar, valvominen
2 kommenttia »

Uusin Ishtar on taas saatettu painokuntoon, kaikenmoisen muun työ- ja siviilitoiminnan ohella. Kiirettä pitää vielä tämän päivän, mutta huomenna alkaa jo tasaantua (ennen kuin maanantaina hyökkään seuraavan projektin kimppuun). Olo on epätodellisen pumpulinen: en ole ihan kokonaan tässä ja nyt, vaan sumeat väsyaivot heittävät vuoroin paniikki-impulsseja ja “ei-mitään-hätää-nuku-vain”-viestejä.

Lehdestä tuli siedettävä. Muutama onnistunut yksityiskohta, muutama ihan susi, mutta keskimäärin siedettävä ja kauttaaltaan riittävästi viimeistelty — vedos tulee huomenna, sitten näen, onko lehdessä vielä teknisiä ongelmia.

En usko, että mihinkään projektiin, jossa on määräaika, voi olla täysin tyytyväinen. Aikaa on yleensä aina liian vähän ja päätökset täytyy tehdä lennossa. Toisaalta ammattitaito on sitä, että pystyy tekemään ratkaisuja eikä jää niihin kiinni nyhertämään. Tällainen useamman kerran vuodessa ilmestyvä lehti on siinä mielessä vapauttavampi kuin kertaluonteinen pläjäys, että kokonaisuutta voi kehittää lehti lehdeltä. Sen sijaan yksittäinen esite tai muu painotyö ei jätä petraamisen varaa: se on mikä on.

Mutta ei se deadlinettomuuskaan ole mitenkään autuasta. Jos hommalla ei ole deadlinea, se tulee harvemmin tehtyä. Esimerkiksi nettisivujen päivitys tahtoo lykkääntyä, koska ne voisi päivittää milloin tahansa.

Tänään on se päivä, kun kootaan elämä takaisin hallintaan ja yritetään tyhjentää pää valmiiksi tehdystä projektista. Intensiiviset työt imaisevat siinä määrin mukaansa, että ne seuraavat päivällä ja yöllä, valveilla ja unessa, ja vievät kaiken mahdollisen ajan. Niinpä pöytä lainehtii tiskejä, puhtaiden pyykkien vuoret odottavat viikkaamista ja esimerkiksi korutarvikkeistot nököttävät siinä, mihin jäivät ennen uppoutumista taittotyöhön. Kaikki näyttää vieraalta, ikään kuin aikaa olisi kulunut kuukausia, ei muutamia päiviä.

hakusanoja deadlinet, Ishtar
Ei kommentteja »

Tällä viikolla on hiihtoloma. Itse asiassahan viikko on jo puolessa, mutta tänään on ensimmäinen ns. vapaapäivä.

Ishtarin tekeminen nielaisee aina hiihtoloman ensimmäisen viikonlopun. Yleensä lehdenteko on sen verran intensiivinen projekti (= yötä myöten), että seuraava viikko menee toipuessa.

Nyt ei ole aikaa toipua, täytyy vaihtaa työn lajia. Eilisillan olin treenaamassa salilla pitkästä aikaa opetuksen ulkopuolella. Kovin tehokkaaksi en illan prosessia voi nimittää, mitään valmista en saanut tehtyä, mutta monta projektia eteni riittävän pitkälle. Nyt voin taas jatkaa hommia kotona.

Tällä viikolla on sitten useampi urakka. Postissa tulee uutta työmaata, ompelukoneella ja tietokoneella täytyy istua, huominen menee Seinäjoella diabeteskontrollissa (ja täytyyhän sitä käydä vilkaisemassa kangaskauppaa), sunnuntaina pidän disco oriental -kurssit. Siinä se loma sitten olikin. Kesä tuntuu kovin kaukaiselta, mutta hyvä niin: tekeillä on monta inspiroivaa projektia ennen kesää.

hakusanoja Ishtar
1 kommentti »

Takana on Ishtarin deadline, edessä toisen taittotyön urakointi. Viikonlopun vietin historiallisesti: lukien.

Joskus muinaisessa elämässä, ennen opiskelua ja lapsia, elin nenä kirjassa. Luin satoja ja tuhansia sivuja, useita kirjoja uudelleen ja uudelleen. Perheen kasvamisen myötä aikaa lukemiselle on ollut vähemmän. Tai kyllä minä lukenut olen, mutten juurikaan kirjoja vaan lehtiä: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, ilmaislehtiä, ammattilehtiä… Jossain vaiheessa ehdin lukemaan suurin piirtein kaikki lehdet kannesta kanteen. Kirjoihin ei aikaa riittänyt, yhden kirjan lukeminen on kuitenkin useamman päivän urakka uppoutuvalla lukutekniikallakin, eikä kolme sivua ennen nukahtamista -tahdilla ei juoneen oikein pääse käsiksi.

Lehtien pinot ovat kasvaneet järkyttäviksi, paljon kiinnostavaa jää lukematta. Olen pikkuhiljaa taipumassa sille kannalle, että lopetan aika monen lehden tilaamisen ja käväisen pikalukemassa lehdet kirjastossa. Helpottuu myös akuutti säilytystilaongelma, eihän kiinnostavia aikakauslehtiä voi heittää menemään, ne täytyy säilyttää.

Muistaakseni olen viimeksi ehtinyt ihan oikeasti lukemaan kirjoja joskus muutama vuosi sitten, kun luin kaikki Dick Francisin hevosdekkarit — jälleen kerran. Olen myös ollut kohtuullisen tiukassa kirjanostokiellossa pitkään, kun ei ollut edes aiemmin hankituille kirjoille riittävää kirjahyllyä. Olenkin viime vuosina hankkinut tietokirjojen ja lastenkirjojen lisäksi vain muutamia romaaneja: kaikki Harry Potterit, joitain kirjakerhosta tulleita kuukaudenkirjoja, viimeksi Ken Folletia.

Olin pitkästä aikaa junalla reissussa joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna. Matkalukemisiksi otin Dan Brownin Da Vinci -koodin, mutta reissu meni tanssiasioita pyöritellessä, enkä saanut luettua kuin pari ensimmäistä lukua. Kun sain uusimman Ishtarin tehtyä, päätin nollata aivoni kyseisen kirjan parissa, ja luin sitä koko viikonlopun. Innostuneena valitsin seuraavaksi kovakantiseksi Tess Gerritsenin kirjan Kaksoisolento, joka osoittautui myös oikein sujuvaksi tekstiksi.

Saa nähdä, uskallanko ennen joulua kirjoihin tarttua, lukeminen kun on addiktoivaa touhua. Saapa myöskin nähdä, joko nyt joululomalla ehdin tekemään sen, mitä on tarkoitus ollut tehdä jo pitkään: aloittaa Harri Pottereiden lukemisen. Olen hankkinut ne kirjahyllyyni parempien lukuaikojen varalle — ehkä nyt on taas lukemisen aika?

hakusanoja Ishtar, lukijana
Ei kommentteja »