Merkinnät teemasta 'järjestely'

Väliaikaista vaan

Meillä on häkellyttävän siistiä.

Keittiön pöydällä on vain yksi saintpaulia, kynttiläkulho ja miehen läppäri (sekä tietysti diabeteksen hoitovälineet, mutta niitä ei silmä edes rekisteröi) – ei sanomalehtiä, paperivuorta eikä epämääräistä rompetta.*

Olohuoneen pöydällä on vain pieni halogeenipöytälamppu, muutama kynttilä ja pari kirjaa ynnä lapsen kamera. Ei helmivärkkejä, ei käsityötarpeistoja, ei leluja ja juoksevia tavaroita.

Kankaat, korut ja käsityöt on pistetty piiloon, lelut on kerätty, kirjat on siirretty kirjahyllyyn, postivuoret on kasattu (setvimättömäksi) pinoksi.

***

Ei huolta, tämä on vain väliaikaista. Huomenna tahi viimeistään ensi viikon aikana kankaat jälleen levittäytyvät ympäri taloa, helmet linnoittautuvat olohuoneen pöydälle ja lelut valloittavat suurimman osan lattiapinta-alasta.

Sitä paitsi siellä, missä edellä mainitut hyödykkeet ovat välivarastoituina, on ahdasta. Miten ison työhuoneen tarvitsisin, jotta mahtuisin siellä oikeasti tekemään töitä?

*Paperivuoreton keittiön pöytä voi olla poikkeus sääntöön. Jo yli kaksi viikkoa keittiön pöytämme on ollut reilusti aiempaa väljempi. Olkoon tavoitteenani pitää pöytä jatkossakin ihmisiä, ei postipinoja varten.

Eriskummallisia löytöjä

Työlista oli pitkä mutta motivaatio matalalla. Hyödynsin päivän tekemällä jotain sellaista, mitä olen lykännyt pitkään: raivasin työhuonettani.

Kirjahyllystä järjestin valuvat hyllyt uusiksi. Heivasin kaikki käyttöohjeet ja tarpeettomat kansiot arkistohuoneeseen, nostin lehtikoteloita hyllykön päälle ja sain kuin sainkin likimain kaikki mapit mahtumaan hyllyyn. Vielä on tehtävä jonkinmoista renoveerausta, sillä ainakin pari uutta työmappia on tuloillaan.

Arkistohuoneesta poistin ei-arkistoitavaa tavaraa, järjestelin hyllyt uudelleen loogisesti ja sain mahtumaan sinne yllättävän paljon pois-silmistä-poissa-mielestä-tarvikkeita.

Lajittelin tanssirompekasan ja totesin, että täytyy varmaan niistäkin tehdä inventaariolista, vaikka ovatkin hankintoja ajalta ennen firman perustamista. Tietäisin sitten ainakin keväämmällä, kuinka monelle voin luvata paljettilätkämekon ja kolikkokaulakorun lainaksi esiintymisiin.

Ei raivausta ilman löytöjä. Hävveyksissä olleet hopeiset zillit (kullanväriset – sekä omat että opetuskäyttöön hankitut – olivat siellä missä oletinkin niiden olevan) löytyivät loogisesti arkistoitavien paperien kasasta, jonne ne olivat kotiutuneet parin akryylihelmipussin kanssa. Arkistohuoneessa näin jälleen kitarani, jota jälkikasvu iloisesti soitteli illan. Vire oli hukassa, ylimpiä kieliä sain viritellä useampaan otteeseen.

Mutta löydöistä suurin ja ihmeellisin oli lattia. Noin monta tyhjää lattianeliötä ei ole työhuoneessani ollut aikoihin.

Vielä yksi löytö on tekemättä: pöytä. Pitäisi varmaan tilata työmotivaatiovajetta heti huomiselle.